Kuntosalit.

Joku kyseli missä salilla käyn itse, ja miten sellainen kannattaisi valita.



Valintaa tehdessä kannattaa miettiä: Kuinka usein aiot siellä käydä? Kuinka paljon se saa maksaa? Haluatko ohjausta, vai tiedätkö itse mitä aiot siellä tehdä?

Oma salini ei ole se halvin vaihtoehto, mutta sen hintaan kuuluvat kaikki ryhmäliikuntatunnit, oma liikunnanohjaaja ja solarium. (Ja ihan huippu henkilökunta.)

Jos et tiedä, onko kuntosali juuri SE paikka sinulle, osta ensin 10 kerran kortti. Vanhempani maksoivat ihan turhaan monta kuukautta pienelle saaralle kallista kuntosalia, jossa kävin ehkä kerran viikossa. Fiksua? Ei. (Nykyään elätän itse itseni;) )

Haluatko tehdä salilla pelkkää punttitreeniä, vai päästä ryhmäliikuntatunneille pomppimaan? Esimerkiksi uimahalleilla, monitoimitaloilla ja kisahalleilla on todella edulliset punttikset, mutta ei kauheasti "lisätarjontaa" seurojen omien treenien lisäksi.

Ohjaaja on ainakin harjoittelun aluksi aika ehdoton, ellei ole lukuhiiri ja selaa pakkotoisto.com -sivustoa intohimoisesti läpi (Suosittelen kyllä tätä kaikille. Todella laajasti tietoa oikeastaan ihan kaikesta tässä elämässä.)

Ilman ohjaajan neuvoja monet nuorehkot ja vanhemmatkin tytsyt istuskelevat meidänkin salilla väärin päin laitteissa ja satuttavat itsensä ennemmin tai myöhemmin =)

Melkein pääsääntöisesti omantyyliseni tytöt viihtyvät varmasti parhaiten kuntosaliketjujen hyvässä huomassa. Osaan, ja teenkin suuren osan omasta treenistäni vapailla painoilla, mutta en kyllä olisi tehnyt samaa 18kk sitten. Pehmeä lasku saa innostuksen päälle.



Unohdin varmaan puolet asioista joita meinasin kirjottaa, mutta nyt on pakko alkaa lukea matikkaa!

I LOVE GOSSIP GIRL!

Ei muuta, kiitos vaan taas U.S.A.! :D

Roadtrip!

Tehtiin Basilin kanssa roadtrip Klaukkalan hoodeille. Motiivina oli minun pieneen siskontyttööni tutustuminen, tyttönen on pieni ihana pötkylä nimeltään Beisla.




Mulla oli suuret suunnitelmat matematiikan opiskelusta autossa. B:n kanssa oli kuitenkin niin paljon keskusteltavaa mm. BB-kilpailijoiden luonteista, että kirjat unohtuivat laukun pohjalle. Jos tämän postauksen jälkeen ottaisi ahkeran lukutuokion.. Tai siivousta.. Joo. Siivousta, ja sitten VIHDOIN siisti kotiesittely ;).




Istuttiin varmaan 2 tuntia koiralaatikon vierellä, ja ihmeteltiin miten ihanaa pienten elämä on. Nukkumista, ruokaa, leikkimistä, nukkumista, ruokaa, leikkimistä, nukkumista...




Kotimatkalla ihastelin Nurmijärven kaalipeltoja, ja pohdin B:n avustuksella vaakunan ideaa. Ja siis joo, 7 veljestä, mutta miksi ne on Kallen Kaviaari -poikia? Harmi etten napannut vaakunasta kuvaa (ja internetistä sellaista ei löydy), kuvasin mieluummin kenkiäni.




Helsingin päässä käytiin kiertämässä Vallilan kirppistä. Pääkohteenani olivat eräät pienet lelut, mutta silmäilin läpi myös vaatteet ja kengät. Miksi kaiken pitää olla niin kallista? Haluavatko ihmiset ihan oikeasti jotain tienestejä kirpparilta??

Kultaisia buddha-kynätelineitä löytyi vähintään neljästä eri pöydästä. Käyn ostamassa ne kaikki, ja tuliaishuoleni ovat menneisyyttä.

Saldo: Uusi lukko pyörään, koska vanha lukko on tehnyt minut hulluksi jo useamman viikon ajan. (Hiplailin myös pitkähköä vaaleanpuna-valkoista villapaitaa, mutta 8e hinta karkoitti minut.)




Pitkästä aikaa eksyin myös lähijunaan. B tiputti minut kylmästi asemalle työajan lähestyessä. Ihmettelen aina kontrastia keskustan ja sen lähialueiden välillä. Helsinkiä yhtä kaikki, mutta Keskusta on selkeästi se paikka jossa näyttäydytään. Mikäs siinä. Vietänhän minäkin siellä verraten enemmän aikaani.

Seisoin E-junan eteisessä ja puristin 5e seteliäni konduktööriä odotellen. Niitä ilmestyi matkalla Pasila-Helsinki yllättäen 0kpl, ja sain tunkea setelin takaisin takataskuun.




Ennen kotiin sompailemista, kiertelin vielä läpikotaisin Kampin keskuksen ja muutaman muun keskustan liikkeen. Saldo: EI MITÄÄN! Olin niin ostosfiiliksellä, ja päälimmäisenä listalla olivat uudet salihousut. Olen mielestäni ansainnut ne, ja niistä saisi mukavaa lisäpuhtia treeniin.

Sain kuitenkin heittää toiveet romukoppaan, koska sen lisäksi että nike-storesta olivat kaikki oikeanväriset pöksyt loppu, oli sportlandia joko sulkenut ovensa, tai sitten uudistumassa 100% O_O. Voi sitä pettymyksen määrää.

Lopulta luovutin, hain lidlistä 12 litraa kolakolajuomaa, ja istahdin bussiin 3,8e köyhempänä.

Kotona Poika odotti innoissaan elokuvailtaa, joka päätyi kuitenkin jalkapallo-ottelun keskeyttämäksi. Jotenkin normaalia väsyttävämpi päivä, vaikka mitään ei oikeastaan tullut tehtyä. Painoin pään tyytyväisenä tyynyyn jo kymmenen jälkeen.




Viimeisenä vielä selkeä päivän asu ;)

Mustat pillifarkut: cheap monday
Toppi: Svea
Pitkähihainen: Bershka
Pitkä neuletakki: Gina tricot
Laukku: Furla
Kengät: Converse

Laihduttamisesta!

Hm. Tuntuupa pöljältä kirjoittaa asiasta, joka on kuitenkin niin simppeli. Ihminen laihtuu kun syö vähemmän kuin kuluttaa. Siihen ei ole mitään vippaskonsteja. Tässä kuitenkin omia mietteitä ja ihan oikeita faktoja siitä iänikuisesta kamppailusta. Pahoittelen jo etukäteen hieman normaalia ronskimpaa kieltä. Paino on asia, jonka kanssa olen kamppaillut lapsuudesta asti, ja nyt tuntuu ensimmäistä kertaa siltä, että olen terveellä tavalla niskan päällä.

(Kun yritän keskittyä ja kirjoittaa tätä, Poika katsoo vieressä jalkapalloa ja huutaa. Suluissa olevat kevennykset ovat suoria lainauksia, tuhtia tekstiä keventämään.)




Faktoja.


Laihdutus a) on kovaa työtä. b) tuntuu useasti paskalta. c) kestää pitkään. d) tuntuu todella hyvältä kun tavoitteet ovat päivä päivältä lähempänä. e) ei ole ikuista. Eikä muuten ole "laihuuskaan".

Nopea laihtuminen on aina huijausta. Jos laihdut yli kilon viikossa, poistuu kehosta joko nesteitä tai lihasta. Kilo nestettä, lihasta ja rasvaa painaa ihan saman verran. Lihas vain näyttää paljon paremmalta.

Ensimmäisten viikkojen nopea painonpudotus on nestepöhötyksen poistumista kehosta. Jotta laihdut yhden kilon rasvaa, pitää sinun olla n. 7000kcal miinuksella.

Ja jotta kaikki nyt vihdoin ymmärtäisivät: Rasva palaa tasaisesti kaikkialta. Mikään peppu tai vatsajumppa ei tee kyseisestä alueesta sen hoikempaa. Toki, jos takapuolen lihakset ovat kunnossa, näyttää se fläsä siinä päällä paremmalta, kun se ei roiku muodottomana.

Ja ei, vaikka BB-Minna niin sanoikin, yksi spinning-tunti ei polta kahta kiloa rasvaa =).




(J: Onkohan suomella sellaisia kannatuslauluja? "SUOMI SUOMI SUOMI! MAALI MAALI MAALI!" Haha, Se olisi hyvä laulu.)


Minä, laihduttaminen ja mentaliteetti.

Olen reilun vuoden ajan käynyt kuntosalilla aktiivisesti, ja noin puoli vuotta sitten aloin tarkkailla syömisiäni oikein olan takaa. Päivässä syön n. 1200-1400kcal riippuen urheilun määrästä ja päivän kuluttavuudesta. En ole minkäänlainen laihdutusexpertti, enkä luule tietäväni kaikesta kaikkea, se on enemmän tuon Pojan alaa.

En myöskään koe olevani ällöttävä läskikasa ja luuseri, jos yksi päivä menee niin sanotusti vituiksi. Mitä sitten? Elämä jatkuu. Seuraavana päivänä keho kuluttaa hieman enemmän, ja salilla jaksaa painaa 30min enemmän kuntopyörällä.

Asenteen pitää olla oikea.





Ruoka.

Yritän syödä proteiinia mahdollisimman paljon, sillä en halua menettää näitä vähiä lihaksiani. En karta rasvaa (paitsi transrasvoja kun sille päälle satun), sillä ainakaan oma kroppani ei tunnu polttavan rasvaa tehokkaasti, jos en saa sitä tarpeeksi ruokavaliostani.

(J: Kyllä se Saksa tekee vielä maalin.. Se on niin nähty.. SUOMI!!!)

Mitä sitten voi syödä? Periaatteessa mitä vaan, kunhan kalorit pysyvät alle kulutuksen. Omat syömiseni vaihtelevat päivittäin, tai ainakin viikoittain. Tässä esimerkki esimerkillisestä laihdutuspäivästä, jotta saisitte jonkinlaisen kuvan ruokamääristä:

Aamiainen:
-Munakas
*2 kananmunaa
*kinkkusuikaleita
-paistettuja tomaatteja maustettuna

Lounas:
-Salaatti
-Salaattia + tomaattia + kurkkua
-Kanaa n. 200g
-8% fetaa n. 60g

Välipala:
-Rasvaton + Sokeriton jugurtti
-Raejuustoa

Päivällinen:
-Kanttarellikeittoa (apetit) 400g
-Ruisleipäpala

Iltapala:
Sama kuin välipala

Ruokaa siis saa syödä. Itsensä näännyttäminen aiheuttaa ainoastaan kovemman nälän, ja se taas aiheuttaa ahmimisen. Ei välttämättä tänään, eikä välttämättä huomenna. Mutta joku päivä se tulee tapahtumaan.

Itse käytän kalorilaskuria. Sen avulla pysyy hyvin kärryillä siitä, mitä mahaansa ahtaa. Kirjaan myös "ikävät" päivät, kun kalorit ovat jossain 3000 kieppeillä.

Kuukauden tai kahden välein pidän ns. cheat-päivän, jolloin en tarkkaile syömisiäni juurikaan. Jos tekee mieli jäätelöä, syön sen. Näin pidän oman pään kunnossa, ja muistutan siitä, että tämä muutos on ikuinen.




(J: Yli.. Yli.. Se meni kyllä yli! Näitkö se meni yli!!)


Liikunta.

Yritän urheilla vähintään joka toinen päivä. Joskus en pääse tavoitteeseeni, mutta sille ei voi mitään. Jos pitää valita hikoileeko tunnin salilla, vai ansaitseeko 300e, valitsen tietysti jälkimmäisen. Joskus taas on viikkoja, jolloin pidän vain 2 lepopäivää. Ne ovat kuitenkin tärkeitä, koska jos kroppa pääsee ylikuntoon, on palautuminen sitten pidempi prosessi.

Kannattaa aloittaa kevyesti. Jos olen ollut viikon rai kaksi poissa salilta, teen ensimmäisen treenin puolella teholla, ja nostan painoja ja toistoja muutaman päivän aikana takaisin normaaliin. Muuten seuraava päivä on yhtä helvettiä, ja liikkuminen tuntuu yhtä kiinnostavalta kuin ylppäreihin lukeminen (Eli se, mitä minun pitäisi juuri nyt tehdä ;) ).


(J: Monet sanoo JEREMENKO. Mut ei se oo. Se on Eremenko. )


Kuntosalilla minulla on kaksijakoinen ohjelma, eli kaksi eri ohjelmaa jotka teen vuoropäivin. Pidän lihaskuntoharjoittelusta, sillä saan sen avulla kroppaani muotoa. En halua, että kun vaa'an lukemat ovat "oikeat", peilistä näkyy löysää nahkaa ja luuviulu tyttö. Työni vaatii, että jaksan seistä 10h putkeen. Ilman lihaksia se olisi vaikeaa :).

Aerobista urheilua en vielä harrasta kovin orjallisesti. Lähden lenkille, uimaan, tai pyöräilemään siskon kanssa kun siltä tuntuu. Otan nimenomaan rasvanpolttoon keskittyvät aerobiset treenit kehiin, kun edessä ovat viimeiset 5kg.




(J: Mikä vampi? Haha, sanoiko se vampi?? Kato nyt, kato miten lähellä!)


Tavoitteet ja niissä pysyminen.

Jokaisella on omat tavoitteet, ja ne kannattaa pitää mielessä. -20kg tuntuu aluksi kamalalta, mutta kun loppu häämöttää, ei se enää olekaan niin ylitsepääsemätöntä.

Jos tavoitteen saavuttaessaan tuntuu siltä, ettei riitä, niin sitten ei riitä. Olen luvannut itselleni, että jos olen tyytyväinen peilikuvaani ennen tavoitepainoa, lopetan. Jos taas ylimääräistä vielä sittenkin löytyy, jatkan. Huhuilkaa te sitten, kun alan näyttää luurangolta ;).

Entä sitten kun on kaunis ja hoikka ja elämä on luonnollisesti paljon parempaa? Mitä sitten tapahtuu? Takaisin mäkkäriin ja salikortti poikki? Ei tietenkään. Niin kuitenkin käy, ellei asioista pidä huolta. Laihduin yläasteella todella paljon, todella lyhyessä ajassa, ja lopulta painoin n. 53kg (olen n. 172cm pitkä). Tein sen tyhmästi, ja muutama vuosi myöhemmin tajusin, että kaikki paino oli tullut takaisin kavereiden kanssa.




(J: Tolla Forssellilla on ihan keltainen tukka aina. Siis luonnostaan..)

Miksi tiedän, ettei tällä kertaa käy samalla tavalla? Tajuan, että joudun kuntoilemaan, syömään oikein, ja tarkkailemaan painoani jossain määrin koko loppuelämäni. Se ei kontrolloi elämääni, sillä siitä tulee jokapäiväistä, ja se tekee minut tyytyväiseksi itsestäni. Jos painoni nousee yli 3kg, teen asialle jotain saman tien. En odota, että peilistä katsoo takaisin taas itkusilmäinen virtahepo jota en tunnista.

Ja sitten se iänikuinen asia: jos huijaat laihduttaessasi, huijaat vain itseäsi. Se on se, mistä luuserifiilis tulee. Useampi kuin moni aiempi dieetti on alkanut hyvin, mutta liian kovaa, ja heikkona hetkenä on sitten vedetty suklaalevy jos toinenkin ja itketty sormet kurkussa vessanpöntön vierellä. Se ei ole siistiä.

Ja tästä päästäänkin sitten siihen sudenkuoppaan. Miten estää kunnianhimon kasvaminen syömishäiriöksi. Eräs minulle rakas ihminen, on ollut sairaalahoidossa, koska mikään ei riittänyt, ja pelkään ettei taida riittää vieläkään.. Peili ja mittanauha. Siinä ovat välineet, joiden avulla kannattaa itseään tarkkailla. Jos peili näyttää että hyi, ja mittanauha -10cm, täytyy tajuta että peili valehtelee. Syömishäiriöt vaativat paljon itsekuria, mutta paljon enemmän vaatii se, että on vahva, ja tajuaa lopettaa ajoissa. Sitä minä arvostan.




(J: SE ON SIELLÄ!!!!!)


Mielettömästi tsemppiä kaikille, jotka jaksavat tehdä töitä oman hyvinvointinsa eteen.
Se on sen arvoista! Voin vinkata teille sitten, kun olen omassa tavoitteessani. Aika-arvio on n. 2-3kk :).

Perussettiä.

Eräs anonyymi kyseli mitä perustuotteita (ja mielellään edullisia sellaisia) meikkipussista kannattaa löytyä. Puhdistustuotteita en käy läpi, oletan että ne löytyvät jo jokaisen hyllystä! Luettelemani meikkituotteet ovat oma survival packini. Listaa ei luonnollisestikaan kannata ottaa kirjaimellisesti. Meikissä mikään ei ole kiveen (tai kivipuuteriin) hakattua! Bonuksena täysin aiheeseen liittyvä alkukuva Pinkistä ja Lepusta. J oli jättänyt ne iltakävelylle keittiön pöydälle. Lintuja pöydällä? Poika ei sitten yhtään ymmärrä hygienian päälle. (p.s. kuva ei ole muokattu)


Kosteusvoide.
Apteekin perusvoide hakkaa (varsinkin rahapulassa) monet kalliimmat tuotteet. Pumppupullo tai tuubi on ideaalipakkaus, sillä vähänkin törkyisiä sormia joka ilta samaan purnukkaan törkkimällä, bakteeripesä on valmis jo muutamassa viikossa.


Meikkivoide.
Jos ei tykkää paksusta pakkelista, aiemmin mainitsemani Lumenen Hydra Drops on nappivalinta. Pidän myös Lumenen Double Stay meikkivoiteesta, ja käytinkin sitä viime kesään asti lähes orjallisesti (Nyt teen samaa MUFEn Face&Bodylla :P). Itse valitsisin sen jopa edullisen meikkipussin luonnollisen pohjan kulmakiveksi. Peittokykyä löytyy, mutta oikein levitettynä pakkeliefektiä ei tarvitse pelätä! Pidän Lumenen pohjien sävyvalikoimasta. Liian punaisen tai oranssin voiteen ostaminen on aika mahdotonta.


Irtopuuteri tai TODELLA pahassa rahapulassa pelkkä kivipuuteri.
Kuten aiemmin mainitsin, kivipuuteri ei kiinnitä meikkiä oikealla tavalla, mutta ehkäpä "tavismeikkaaja" voi katsoa tätä sääntöä hieman sormien lävitse, varsinkin jos on tottunut korjailemaan meikkiään päivän mittaan. Mutta iso suositus irtopuuterin ostamiseen!


Aurinkopuuteri tai rusehtava poskipuna.
Kunhan sävy ei ole liian oranssi, saa tällä tuotteella varjostettua kasvot kauniisti, ja luotua sitä paljon puhuttua kolmiulotteisuutta. Käy myös hyvin luomiväriksi! No. 7:lla oli ennen ihan huiput aurinkopuuterikuulat, mutta sarjaa ei suomesta enää löydy :(.


Vaseliini!
Tämä käy kaikkeen. Huulikiilloksi, kuultona poskipäille, kuiviin kynsiauhoihin, todella kuiviin hiustenlatvoihin, luomikiilloksi tai vaikka kulmakarvojen hätäasetteluun. ÄLÄ LÄHDE KOTOA ILMAN TÄTÄ! Kaduttaa joka ikinen kerta. Jos tekee mieli panostaa, kokeile vaihtoehtoisesti mehiläissalvaa, tuoksuu neilikalta ja imeytyy nopeammin.


Ripsiväri.
Itse panostan yleensä Helena Rubinsteinin Lash Queen Waterproofiin (En osaa enää käyttää muuta kuin vedenkestävää ripsiväriä.) Sain ystävältä testattavaksi Lumenen Blueberry Curlin vedenkestävänä, enkä vihannut sitä laisinkaan!





Siveltimet:

Sitten kun rahaa on säästeliään elämäntyylin (jollaista itse harrastan hartaasti..) ansiosta jäänyt sukanvarteen, kannattaa panostaa muutamaan laadukkaaseen siveltimeen! Ostaminen yleensä kirpaisee, mutta ne maksavat itsensä takaisin uskollisina ystävinä, seisoen rinnallasi vuodesta toiseen. Poimin omien siveltimien joukosta suositeltavan setin.




1. Meikkisieni, muutamia euroja / kpl: Tarvitseeko tätä käydä läpi? :D

2. Viistopäinen sivellin, Make Up Store n. 15e: Silmän sisänurkkaan, kulmakarvoihin, rajauksiin.

3. Häivytyssivellin, M.A.C. nro 217, n. 25e: Juuri siihen utuiseen lookkiin, ei enää pandasilmiä kiitos :) Tämä ja seuraava ovat suosikkisiveltimeni. Ilman näitä ei töistä tulisi mitään.

4. Viisto poskipunasivellin, M.A.C. nro 168, n. 30e: Täydellinen varjostusten tekemiseen. Tällä ei voi epäonnistua.

5. "Pulloharja", en muista mistä, yleensä n. 5e: Ripsien erotteluun, kulmakarvojen puunaamiseen.

6. Ripsentaivuttimet, Shu Uemura, n.20e: Kaikille joiden ripset eivät uhmaa painovoimaa itsestään, eli noin 90% naisista. Kyseiset taivuttimet löytyvät valitettavasti vain ulkomailta :(.

7. Luomivärisivellin, Make Up For Ever, n.30e: Kaiken sen halutun värin luomelle viemiseen, ilman poskille varisuttamista.

8. Huulipunasivellin, Shu Uemura, n.10e: Ei välttämätön, ellet käytä huulipunaa. Itse käytän näppärää synteettistä sivellintä hätätapauksissa myös peiteaineiden ja voidemaisten luomivärien levitykseen.

9. Puuterivippa, Make Up For Ever, n.10e: Jos ostat irtopuuterin, osta myös tämä. Verrattuna pieneen säälittävään (joka näkyy pohjatutoriaalin yhteydessä).. No, ei niitä oikeastaan voi edes verrata.

Jos sydän huutaa ja halajaa siveltimiä, mutta budjetti ei riitä kaikkiin em. ihanuuksiin, voi ihminen juuri ja juuri pärjätä myös kombolla: 1, 3, 4, 5, 6.



Anonyymi kyseli myös mineraalimeikeistä. Valitettavasti en ole niitä juuri käyttänyt, muutamia halpiskokeiluita lukuunottamatta. Esimerkiksi l'orealin mineraalimeikkivoide tekee omasta ihostani todella nätin oloisen, mutta en henk. koht. pidä siitä, miltä se iholla tuntuu. Yritän saada tilattua everyday mineralsilta tai vastaavalta mineraalimeikkeihin erikoistuneelta sarjalta testereitä, ja teen mahdollisuuksien mukaan jonkunlaisen vertailupostauksen :).

Lisää meikkejä!

Koska Basil Ironweed pitää meikkipostauksista niin kovin, olkoon tämä seuraava hänelle omistettu<3.



Tässä myös epävirallinen päivän asu -kuva lauantailta.
(Suuntana baari, ja kello oli BILEET.)

-Valkoinen toppi 4,9e, H&M
-Korkeavyötäröinen hame 29,9e, Gina Tricot
-Kaulakorut 8,9e ja 14,9e, Gina Tricot


Ja sitten itse postaukseen. Tällä kertaa päätin esitellä meikkikaappini. Kun muutimme J:n kanssa uuteen asuntoon, eteisen kaapista puolet piti omistaa meikeille ja hiustuotteille, ja toinen eteistavaroille.. Valtasin sen kokonaan, eikä se siltikään ihan riitä. Jos etsitään maailman epäjärjestelmällisimpiä ihmisiä, kannattaa ehkä aloittaa maskeeraajista. Noin miljoona pientä purkkia ja putkiloa, kymmeniä siveltimiä ja sieniä. Eli ylipäätään vaan kamalasti sälää!

J antaisi varmaan toisen kätensä jos tämä koti pysyisi yli viikon siistinä. Valtaan milloin minkäkin nurkan purnukoitteni kanssa, ja kun J on katsellut niitä tarpeeksi pitkään, alkaa pienimuotoinen taistelurumba... Jaaa se ehkä joka ikinen kerta yltyy helposti hieman suuremmaksikin.
Yleensä kaikki päättyy siihen, että siivoan marttyyrimaisen suurieleisesti muutaman tunnin.

Salaa olen kiitollinen, koska ilman tuota poikaa seuraavat kuvat eivät näyttäisi läheskään näin puunatuilta ;).


Meikkikaappi:


Kaapissa säilytän kuvan mukaisesti kaikenlaisia vähemmän käytettyjä vartalo- ja meikkituotteita. Poikkeuksena ylähyllyllä asustavat meikkivoiteet. Hyllyllä sävyt ovat helposti näkyvissä ja tietyn sävyn loppumisen huomaa helposti. Poikkeuksellisesti kaapissa on myös muutama lakkapullo. Hiuskaapissa yritän säilyttää vain yhden käyttötuoteen kerrallaan, muuten tuppaan avaamaan ne kaikki (ja purkkeja on luonnollisesi jo nyt liikaa).




Käyttölaatikossa säilytän kaikki päivittäin käytettävät tuotteet. En yleensä kulje pakkelit naamassa, vaan pitäydyn luonnollisessa nude-meikissä, jos siinäkään. Suutarin lapsella ei ole kenkiä. Olen myös addiktoitunut Tigin Body by Bed Head -sarjan Oatmeal Cookie -kosteusvoiteeseen. Kuka ei haluaisi tuoksua toffeekarkeilta ja kekseiltä?! Pidän yleensäkin tuoksuista voidemuodossa. Jos ostan hajuvettä, yritän mahdollisuuksien mukaan hankkia saman sarjan kosteusvoiteen ja suihkugeelin. Kun tuoksu on ikäänkuin kerrostettu iholle, ei sitä myöhemmin tarvitse ruiskia menemään tuhottomasti.



Korilaatikossa säilytän nimen mukaisesti koreja :). Ne on helppo siirtää milloin mihinkin työkassiin. Vaihtoehtoisesti kaadan korin sisällön minigrip-pussiin. Yritän ihan tosi oikeasti pitää kaiken järjestyksessä, mutta valitettavasti näidenkin korien sisältö on kiireisen päivän päätteeksi kassin pohjalla pyörimässä. Vasemmassa reunassa on ripsien ja kulmien kestovärjäys -kori. Kulmat muistan värjätä n. kerran kuukaudessa, ja ripsiä en koskaan. Jos vain saisin jonkun joskus hemmottelemaan minua, olisin 100% huoliteltu.



Jos saisin valita, kaikki luomivärini olisivat isoihin pahveihin kiinni liimattuina. Suuri osa niistä on kuitenkin jauhemaisia ja niitä pitää naputella ja kallistella epämääräisellä tavalla. Luomivärit joita pääasiallisesti suosin:
M.A.C., Make Up Store, Make Up For Ever, Grimas ja Kryolan. Kaikilla em. merkeillä luomiväreissä on tarpeeksi pigmenttejä, eivätkä ne taianomaisesti haihdu päivän aikana. Grimasin luomiväritorni on itseasiassa edellisen kuvan vasemmassa reunassa maastoutuneena. Siinä on n. 40-50 luomiväriä kaikissa sateenkaaren väreissä.



Viimeinen laatikko näyttää kovin tyhjältä. Osa tavaroista oli kai edelleen laukussa kuvaushetkellä. Täällä kuitenkin ovat kaikki poskipunat ja korostustuotteet. (Varjostuspaletti asustaa käyttölaatikossa.) Näköjään tuolla lojuu myös muutamia meikkivoiteita ja huulipunia. Epäjärjestys puskee taas pintaan.




p.s. Basil Ironweed haluaisi kuulemman mieluummin syödä ne keksit ja toffeet. Poikkeus vahvistaa säännön.

Meikkileikki 1.

Vihdoinkin hetki aikaa! Olen täysin tapojeni vastaisesti juossut jo kolmantena perättäisenä viikonloppuna baarissa. Sunnuntain rentoutumishetki sujuukin hyvin myöhästynyttä postausta kirjoitellessa.

Päivän aihe on siis hyvän meikkipohjan tekeminen. Ensimmäinen askel on tietysti ihon huolellinen puhdistaminen ja kosteuttaminen. Kiireisenä aamuna kosteusvoiteiden imeytymisen odottaminen voi olla tuskastuttavaa, mutta ilman sitä, pohjasta tulee helposti epätasainen. Iholle joka ei tarvitse kovinkaan paljon peittoa, käy "huijaustuote" joka on astetta peittävämpi sävytetty päivävoide. Tällaisen tuotteen kanssa kosteusvoiteen voi kiireessä skipata. (Esim. Lumenen hydra drops.)

Kuvissa käytän hyvin nestemäistä meikkivoidetta (Make Up For Everin face&body liquid foundation), eikä tekniikka sovikaan vaahtomaisten tai vahamaisen meikkivoiteen levittämiseen.

Eri ihotyypeille sopivat erilaiset pohjatuotteet, mutta kuluttajalle helpoiten lähestyttävät ovat nestemäiset ja voidemaiset tuotteet. Niitä on helppo levittää, ja ne ovat ns. idioottivarmoja vaihtoehtoja. (Kyllä, olen siis idiootti itsekin.)

Luonnollisesti, kannattaa valita meikkivoiteeseen sävy joka on mahdollisimman lähellä kasvojen ja kaulan väriä. Kasvojen iho kuitenkin uusiutuu muuta nopeammin, joten varsinkin kesällä kasvot saattavat olla huomattavasti vaaleammat kuin muu kroppa. Kukaan ei tule valittamaan vaikka valitsisit meikkivoiteen joka sopii muuhun väritykseesi. Ei ainakaan jos treenaat pohjan häivytystä muutaman kerran, jotta voit olla varma ettei missään ole epämääräisia rajoja, jotka paljastaisivat oikean kasvovärityksesi. Sopivan tuotteen ja sävyn löytäminen voi olla aluksi hankalaa. Omaan naamaani sekoitan oikean sävyn 3 eri pullosta.


Masentava alkutilanne:




Työvälineet: Iso pörröinen sivellin, on tarkoitettu meikkivoiteen häivyttämiseen (Make Up Store n.20e). Se tekee pohjasta airbrushatun näköisen. Leveä talttapäinen sivellin on synteettinen meikkivoidesivellin. Tylpällä, ohuella päällä meikkivoiteen saa kätevästi sinne minne sen haluaa (M.A.C. sivellin nro. 191 n.25e). Pienin sivellin on tarkoitettu valokynän ja peiteaineiden levitykseen (n.10e).




Meikkivoiteen levitän ensin kasvoille aika suurpiirteisin vedoin. Kunhan kaikilla kasvojen alueilla on sipaisu väriä, se riittää.




Meikkivoide sulatetaan ihoon häivytyssiveltimellä nopein pyörivin liikkein. Kosketus on iholla kevyehkö. Vain valkoiset hapsut siveltimen päässä ovat kontaktissa ihoon.



Valokynä + peiteaineet.

Valokynä ja peiteaineet levitetään sinne, missä niitä kaivataan. Kaikki ovat varmasti nähneet meikkifirmojen opetuskaaviot useammin kuin haluaisivat. Yleensä sulatan peiteaineet ihoon meikkisienellä tai sormella taputellen. Meikkisieni imee ylimääräisen peiteaineen itseensä, ja sormen lämpö taas kirjaimellisesti sulattaa sen ympäristöönsä.



Meikkipohja puuteroidaan aina irtopuuterilla. Kivipuuteria käytetään vain sen myöhempään korjailuun. Kuvassa typerä pikkuvippa, kaikki isot olivat pesussa.
Vippaan otetaan sopiva määrä puuteria, ja ylimääräiset taputellaan kämmenelkään. Sen jälkeen koko kasvot käydään läpi kevyin painalluksin (Tämä on lempivaiheeni jos joku muu meikkaa minua.). Erityishuomiota voi kiinnittää nenänpieliin ja t-alueeseen.



Valmiin pohjan pitäisi näyttää suht virheettömältä. Isot monsterifinnit ovat kyllä turhauttavia, tai jopa mahdottomia. Senkaltaiset ongelmat poistaa täydellisesti vain photoshop ja aika.



Valmis meikki on tietysti pelkkää pohjaa paljon kolmiulotteisempi ja eläväisempi.




Siinä se. Kuvat ovat perjantailta, ja eilen meikkaillessani totesin, että se olisi ollut paljon parempi kuvaushetki.