perjantai 27. helmikuuta 2009

GUESS WHAT I DID LAST NIGHT!?









Hienovaraiset vihjeet ymmärtäneille voin näin kepeästi kertoa että:

VOI LUOJA EN OLE IKINÄ IKINÄ IKINÄ OLLUT NOIN HYVÄLLÄ KEIKALLA APUA MEINAAN KUOLLA EIKÄ EDES HAITTAISI KOSKA KUOLEN NIIIIIIIIIIIN ONNELLISENA!!!

Pompittiin Jennin ja Meerin kanssa itsemme lähes kuoliaiksi ja lähes eturiviin asti. Viides rivi on ihan ok.

MUTTA SIIS APUA! En käy enää yhdelläkään keikalla. IKINÄ. Kaikki biisit joiden soimisesta olisin voinut unelmoida soitettiin. Kaikki lavahäröily ja spontaanisen hienot välispiikit kruunasivat illan. Ja voi pojat, miten hyvältä se jättimäisen suuri kola-lasillinen Cubassa maistui kaiken tämän jälkeen.


Ja ne kaksi viimeistä biisiä. MITÄÄÄ MITÄ HELVJNEIPHPIAETJO HUHHHHHHHHHHHHHHHHHUHHUHUHHUHUUHHH!!!

En varmaan saa unta kun käyn näin ylikierroksilla :D. HERÄTYS KOMPPANIASSA KLO 06:00.


keskiviikko 25. helmikuuta 2009

Timetravellin'.





Aina välillä mietin, miten voisinkaan itseni parhaiten häpäistä kaikkien lukijoitteni silmissä.. Ja tämä seuraava olisi ollut paljon kivuttomampaa silloin, kun blogia lukivat vain äiti ja sisko :D. Vietin tänään todella aikaansaamatonta päivää, joten panostetaan sitten blogiin.

Mainitsin edellisessä postauksessa pienen lapsenpyöreyteni. Tehdään nyt kerralla kärpäsestä härkänen, ja katsellaan kokonainen postaus ja n. 100 kuvaa mun pienen elämäni varrelta.

Jos haluat säilyttää sen illuusion, että olen aina ollut juuri tällainen kuin nyt, lopeta lukeminen HETI. Luvassa hyvinkin shokeeraavaa kuvamateriaalia :D.




Tästä se kaikki lähti. Synnyin pää mustaa tukkaa täynnä. Taidan tunnistaa selkäni alta edelleen kovassa käytössä olevan viltin.




Mun liikkumistavat oli selkeästi hyvin liikunnallisia. Autolla kesät ja pulkalla talvet. Mainitsinko siis jo, että pidin jo tässä vaiheessa syömisestä todella paljon. Ensimmäinen kokonainen lauseeni oli: "Hyvää, anna lisää."






Tässä tällaista perus-söpöilyä. a) Antakaa mulle tuon ylimmän kuvan yökkäri! b) Tokan kuvan pipo. c) Kolmannen kuvan äitin yökkä<3

Olin pienenä sairaalloisen addiktoitunut tähän jumalaisen pehmeään yökkäriin. Hiplasin sen kirjaimellisesti palasiksi. Mummilla on edelleen palanen tallella, ja mulla nousi kyyneleet silmiin kun kuulin asiasta viime jouluna ja sain sen taas hyppysiini<3


Löysin niin paljon kyseenalaisia poseerauskuvia, että tää on siveellinen. Olisittepa antaneet tälle kersalle sen jätesäkin, niin paljastava muotiluomus olisi ollut taattu ;).



Tässä yritän selkeästi harrastaa mun nykyään suosittua harrastusta: Ihmisiin piirtämistä. Uhrina sisko, ja taiteilijana todella ylpeä ja pieniposkinen Karkki a.k.a. Saara.



Välillä muhunkin tietty piirreltiin. Vanhoja kuvia selaillessani oon tajunnut, että mulle on salaisesti tuputettu bodypaintingia pienestä pitäen! Muistan, että aikojen alusta asti meillä oli aina kylppärin alalaatikossa kasvokyniä, kryolanin kasvomaalaus -paletti ja suteja. Kiitos äiti<3


Jaaaa, omaakin naamaa tuli maalailtua :D:D Meikä on siis tämä eiffel 65 -henkinen sininaama.




Maalit lähti viimeistään kunnon pesussa, ja niitä mä harrastin varsinkin kesäisin. Mä suorastaan elin vedessä, ja mut piti lähes väkipakolla raahata ylös, kun aloin sinertää. Onneksi en tässä vaiheessa tajunnut pientä pulleaa ulkomuotoani, vaan nautin kesästä ja vedestä täysin rinnoin<3.


Uinnista tulikin mieleeni mökki, jossa vietin suuren osan kesästä ja kaikki yhtään lämpimämmät viikonloput kesän molemmin puolin. Alemmassa kuvassa myös iloinen pieni Juulia<3.

Tsekatkaa muuten mun tukka! Reuhkan kaipuukin taitaa juontaa juurensa näihin aikoihin.


Synttärit. Voi luoja miten rakastin / rakastan synttäreitä. Huomatkaa lähes identtiset puhallustyylit vuodesta toiseen. Mulla oli ainakin muutamat naamiais-synttärit, ja teemana oli aina jotain Halloween -henkistä.

Äärimmäisen isot kiitokset äidille, joka järjesti mulle kerran synttärijuhlat keskellä syksyä (synttärini ovat heinäkuussa), koska olin ihan murtunut siitä, etten koskaan voinut kutsua luokkakavereita keskellä kesää synttäreille. Näiden synttäreiden jäljiltä meidän vessan katossa roikkuu edelleen kummitus, joka päällä ollessaan alkaa ulvoa ja heilua hervottomasti kovan kolauksen voimasta :D





Pakko hehkuttaa hieman tätä perhettä muutenkin. Monella tyypillä on varmasti ihan huippu perhe ja ihanat vanhemmat. MUTTA MUN ON PARHAAT!! Sellaista ymmärryksen, anteeksiannon ja rakkauden määrää, jota pienenä sain osakseni ei nyhjäistä tyhjästä :).








Perheeseen on kuulunut myös elukoita (muitakin kuin minä. HAH.). Muita väheksymättä, Riki oli varmasti rakkain<3. Olin itse suuressa osassa koissun valinnassa. Vahva kantani oli: LUPPAKORVA. Mä osaisin edelleen ulvoa nuotilleen sen valitusvirren joka seurasi aina, kun koira luuli jääneensä yksin kotiin. Hädän laannuttua koira kuopi itsensä eteisen kaappiin, josta sitten kuului murahtelua ja haukahtelua pitkin päivää kun perhe saapui kotiin :).

Yksi mun elämän vaikeimmista hetkistä oli se, kun Riki nukutettiin. Rakas pieni pokeboi ei ollut enää viimeisinä päivinä se sama koira kuin ennen, ja sen elämän pitkittäminen olisi ollut itsekästä. Riki eli kuitenkin hyvin kunnioitettavan viikkoa vajaan 14-vuotisen koiran elämän<3.

Voi ei. Nytkin itkustan hullun lailla ja haluaisin vaan vielä kerran rapsuttaa sitä elukkaa :(.




JOO. Nyt pyyhin kyyneleet ja yritän miettiä kaikkia ihania lapsuusjuttuja. Esim. sen miten paljon rakastin tätä Belville -tallia. Koen pientä katkeruutta siitä, että siskoni meni lahjoittamaan kaikki legomme serkkupojille... OK OK. Ne osaa ehkä nauttia niistä useammin kuin minä.










Mä en tiedä miten kategorioisin nää viimeiset kuvat... Ehkä syvällisempänä ja alitajuisena pointtina koko postauksessa oli se, että tällaisestakin pikkupallosta voi kasvaa ihan fiksu ja filmaattinen nuori nainen :). Mun onnena oli suuren osan lapsuudesta se, etten tajunnut sitä että olin jotenkin pyöreämpi kuin muut. Se kriiseily iski kunnolla vasta teini-iässä, mutta siitä lisää joskus toiste :P.

Tiedän, että sain elää todella onnellisen lapsuuden. Ja siitä taas ihan tosi iso kiitos äidille, ettei se koskaan tehnyt mitään dramaattista laihdutus-operaatiota tai tuonut mun tietoisuuteen sitä, että hoikempi olemus olisi jotenkin suotavampi esimerkiksi mun sosiaalisen elämän kannalta. Se ei varmasti ole aina ollut helppoa, varsinkaan kun halusin vaan mussuttaa kaiken mitä eteeni sain. Ja koska olin niin kuolettavan suloinen, ettei mulle voinut sanoa ei kun lappasin lisää ruokaa lautaselle ;).

Mua rakastettiin juuri sellaisena kuin olin, vaikka huoli mun henkisestä ja fyysisestä terveydestä oli varmasti pinnan alla. IIK. Nyt tuli taas sellainen olo, että tuli avauduttua liikaa.. Tehty mikä tehty, nyt tiedätte minusta taas hieman enemmän :).


Oliko ehkä maailman ihanimpia lapsuuskuvia, ja olinko siis ÄLYTTÖMÄN söpö lapsi.

maanantai 23. helmikuuta 2009

HOW NICE TO MEAT YOU.



Rakkaat tosikot, otsikon virhe on sitten tahallinen<3

Mun lauantai alkoi todella onnellisissa merkeissä. Normaalisti koen "tärkeinä" päivinä lukuisia OON RUMA + LÄSKI + ÄLLÖ + TYHMÄ -hetkiä. 21.1. näitä hetkiä oli 0!

Hengailin aamupäivän ponin kanssa ja kävin ennen huimaa valmistautumis -operaatiotani äidin ja isin luona mussuttamassa pari bliniä. Äiti totesi että saan sitten syyttää vain itseäni jos en mahdu koon 36 farkkumekkooni.

Mekko sujahti päälle oikein iisisti blineistä huolimatta ;).

Kulutin tapani mukaan meikkaamiseen huimat 15min, joka tosin on moninkertainen määrä mun kellotettuun 4 minuutin arkimeikkihetkeen. Ainoan kriisin sain aikaiseksi otsatukasta, joka ei tahtonut asettua nätisti otsalohkoani suojaamaan. Kohautin olkiani ja nostin tukan pinneillä pois silmiltä.

Kun peilistä tuijotti ihmisen näköinen Saara, kiirehdin jelppimään Lauraa joka kieri jonkinmoisessa tukkakriisissä. Kriisin laannuttua hyppäsimme autoon ja hajoilimme sille faktalle, että me ollaan oikeasti menossa bloggarimiittiin. Kuinka absurdia :D.

Parkkipaikka löytyi täysin kielletyltä kadunpätkältä redrumin edestä, josta oli inhimillinen kävelymatka Papa Giovanniin. Ravintolassa nautimme HOK-elannon tarjoamia pastoja, joista omaksi lemppariksi nousi jonkinlainen ihanan kermainen kanalla höystetty versio. Vai ihanan kanainen ja kermalla höystetty :D:D.







Omassa päädyssäni sain nauttia Lauran, Sharonin, Nelliinan, Niinan, Mintun, Vesan ja Mikon seurasta. Suurimman osan pöydässä istujista tunnistin tai tunsin jo entuudestaan ainakin ulkonäöltä. (Miitin järjestäneen Annan poikaystävä Valtterikin piti tukikohtaa meidän pöydässämme, mutta herra kipitti kuvaamassa muuta porukkaa tiuhaan tahtiin.)

Pöydässä pyöri ja lenteli stooreja alun hieman vaivautuneen hiljaisuuden jälkeen siihen malliin, etten tiennyt mihin suuntaan pääni kääntäisin. Nelliina ja Niina tunnistivat minut heti tytöksi joka konttasi Taran valvovien silmien alla peilikirkasta jäämäkeä. I was guaranteed to stick :D.









Ruokailun jälkeen lähdimme taittamaan matkaa miittipaikalle. Auton tuulilasissa odotti aina niin mukava yllätys: parkkisakko. Noh, ensimmäinen yli vuoteen. Ehkä voin elää tämän kanssa :). Auton tyhjät paikat täyttyivät hyvin nopeasti jo ennen ruokailua kun Tara ja Nadjastrange heittivät käpälänsä PG:ssä pystyyn salin toisesta päästä vapaista paikoista ilmoitettuani.

En luonnollisesti ollut ottanut selvää miittipaikan sijainnista, ja ajelin sinne Annan perässä. Neiti ajoi kuin raivohullu, ja kehtasi vielä kysyä multa paikan päällä: "Miten sulla riittää hermot ajaa alinopeutta??". HAH! Kuten jos siellä totesin, pelkään poliiseja TODELLA paljon ;D.

JA AJOIN SITÄ PAITSI KOKO MATKAN TÄYSIN RAJOITUSTEN MUKAISESTI, EN ALINOPEUTTA NIINKUIN TE VÄITITTE!! NIIN KAIKKIEN MUIDENKIN PITÄISI TEHDÄ. :D:D


Miitin jatkopaikkana toimi Kurkimäen Korttelitalo ja fiilis oli kuin koulubileissä<3

Mä kyllä tunnustin heti kaikille, etten ole ollut se kovin bilehile ala/ylä -asteilla. Kävin vissiin kahdessa kouludiscossa ja seisoin "lapsenpyöreyteni" kanssa siellä salin reunalla ja toivoin että luokan söpöin poika haluaisi salaa tanssia minun kanssani<3.

Lapsenpyöreys lainausmerkeissä siksi, että olin oikeasti aika heavy set kid, äläkä äiti yhtään yritä väittää muuta :D.








(Tara vissiin sai tarpeekseen mun ilveilystä ja lähti kylmästi kävelemään.)





Jengi linnoittautui poikkeuksetta istumaan lähes heti paikalle päästyään, mutta me yritettin Taran kanssa pysyä jaloillamme ja sosiaalisina mahdollisimman pitkään. En tiedä oliko tällä mun ilmeellä jotain yhteyttä siihen, että kaikki päätyivät ennen pitkää istumaan ja rupattelemaan keskenään rajun biletyksen sijaan :D Allekirjoittanutkin luopui vihdoin suurta kateutta (en tiedä kadehtiko kukaan, mutta syytä olisi) herättäneestä takistaan, joka repi mun vasemman käden haavoille.

Kaikkien saavuttua paikalle, Anna otti taas homman haltuunsa, kertoi pikaisesti illan ohjelmasta ja antoi sitten ohjat Mikolle, jonka avulla Goodie Bagien sisältö oli niin runsas. Normaalisti olen jo täysin kikseissä siitä, kun kannan M.A.C.:in ym. tilaisuuksista pari hassua meikkiä kotiin :D.



Kuva lainattu Idhreniltä.


Tällä kertaa omasta pussista löytyi runsain mitoin L'orealin, Tigin, Fudgen, Joicon, DFJ-collectionsin ja Skin Doctorsin tuotteita, sekä Viking Linen lahjakortti. Osa tuotteista oli tuttuja ja osa tuntemattomampia.

Mulle iski siellä oman pöydän päässä kampaajamoodi heti päälle, ja pälpätin varmasti täydellisenä riemuidioottina kaikille mikä mikäkin tuote on - aivan sama kuinka paljon ko. henkilöä se tieto kiinnosti =D. Muistaakseni hetki tämän jälkeen päädyin yllättäen poseeraamaan villisti Taran ja Nadjan kanssa. Narsistit mitkä narsistit. Narsissit.









Yritin surffailla pussien tutkiskelun ja poseerausten jälkeen ympäri salia mahdollisimman tehokkaasti, ja välillä itsestä alkoi tuntua siltä että tungen liiankin raivokkaasti ihmisten sekaan.







Päädyinkin vihdoin takaisin ensimmäiseen tukikohtaani, josta löysin Taran, Nadjan, Lauran, Mipan, Merin ja Nooran. Voisin jo nyt alkaa hehkuttaa sitä, mite paljon pidänkään humalaisesta Tarasta. PALJON.





Neiti ilmoitti minulle aiemmin päivällä, että on harmissaan mun juomattomuudesta. Kysynpä vaan, että kuka olisi hommannut tytsyn hengissä takaisin keskustaan ja baarin kautta kotiin ;). No ok, tuhlaus johdatti Taran baarista kotiin, mutta siihen asti mä sain toimia huoltajana<3.






Mun alkoholittomuus varmaan johti näinkin siveelliseen asuun. Sanoisin että aika derelict. Pakko poimia omiksi suosikeiksini Laura ja Tara. Asenne ja asut kohdillaan!







Kaikki muuten viihtyi yllättävän pitkään säkit päällään!


Joskus siinä yhden jälkeen ahtauduttiin vihdoin autoon ja otettiin nokka kohti keskustaa. Loppu onkin sitten legendaa, jonka seuraava kuva todistaa paremmin kuin yksikään tarina :D No ok, ehkä yksi tarina.

Käveltiin baarin ovelle tytsyjen kanssa ja Tara oli.. Juhlakunnossa :). Poke katsoo meitä päästä varpaisiin ja suuntaa sitten sanansa Taralle.

poke: No riittääkös neideillä ikä.

tara: Kaheksantoista just täynnä.

poke: sori, tiukka 22.

tara kaivaa laukkua, heittää kaiken kadulle ja nostaa sieltä passin poken naaman eteen: No kappas!

poke: Jaksatsä?

tara: VOI HELLANLETTAS. HUOLEHDITKO SÄ MUSTA?

poke: Eiku jaksatsä?

tara: Hmm. No kuule jaksankohan mä? Jaksankohan varmasti? Jaksanko?

poke: ...

tara kävelee sisään, saara 20v näyttää paperit, kävelee sisään ongelmitta ja saa myötätuntoisen hymyn pokelta :D





Ihan mahtava ilta, otetaan pian uusiksi, jookosta?


p.s. Tara toivoi oikomista iästään. Oikeastihan se siis on 16v.