Jump up jump up and get down!

Varautukaa megapitkään postaukseen!



Tänään oli (ei ihan niin tyypillinen) sairaspäivä. Sain aamulla todella urpoja kuvaviestejä joille nauroin unitokkuroissani. Naurun lomassa sohin herätyskelloni torkkumoodin ohitse - ja nukuin pommiin. Onneksi hätä ei ollut tämän näköinen, sillä heräsin klo 11 ja koululla minun piti olla vasta 12 pintaan.

Syy, jonka takia raahauduin 37 asteen kuumeessa kymmenien kilometrien päähän, oli kuitenkin tärkeä :). Mun ihkaensimmäinen isompi opetusryhmä valmistui tänään, ja siirtyi tähän jännittävään ammattilaisten maailmaan. Sain salaa purra huultani aika kipeästi, ettei poskelleni vierähtänyt muutamaa kyyneltä. Saan kyllä olla kiitollinen siitä, miten mukava ja ryhmätyöskentelyyn kykenevä joukkio oli kyseessä. Odotin ensimmäisen kerran tunnille raahautuessani paljon pahempaa :).

Toivon NIIN kovin, että kaikki löytävät oman paikkansa alalta, tämä maa kun on meitä naaman sotkijoita täynnä! Koulu antaa oikeastaan vain ne työvälineet ja tekniikan jolla työtä tehdään. On jokaisesta pampulasta itsestään kiinni, miten niitä taitoja käyttää ja kehittää. Toivottavasti hyvin!!





Pumpelot olivat ostaneet kaikille opettajille pienen skumppapullon ja kortin (nämä saadessani se huulen pureminen oli huipussaan :D).





Myöhemmin eräs mimmi totesi pulloa tutkiessaan: "Semi seco. Ihan niinku Saarakin." Mulla on ollut tapana työskentelyä seuratessani tanssahdella ympäri luokkaa, laulella erinäisiä family guy -biisejä ja pyöriä tuoleilla. Mun tunneilla ei aika käy tylsäksi :D





Menipä herkäksi! Käydäänpä sitten mun alkuperäiseen aiheeseen, eli mun vihdoinkin karttuneisiin urheiluvälineisiin ja asusteisiin. Olen ihminen, joka ei juuri välitä mitä vetäisee päälleen salille tai lenkille (näkisittepä mun ja Juulian lenkkivaatteet..). Uimassa olen viimeiset 6 vuotta käynyt rantsubikineissä jne.

Ennen tätä kipeys-aaltoa juoksin salilla ja hallilla normaalia ahkerammin, ja palkitsin itseni muutamalla IHANALLA urheilu-tavaralla.




Niken kevätmalliston säärystimet pilates ja tanssitunneille. LUV<3





Samaisen kevätmalliston upeaakin upeampi juomapullo, joka vetää kerrankin tarpeeksi nestettä (750ml) sisäänsä.




Ah. Nämä hanskat bongasin tänään. Ja varautukaa, stoori on ihan jäätävä ja hermojariistävä!

Olin elämysmatkalla Kirkkonummella, josta lähdin takaisin kotia kohti klo 20:22. Klo 20:38 parkkeerasin autoni Ison omenan taakse ja juoksin Citymarketiin ostamaan ilta + aamupalaa. Ruokahyllyjä kohti hiihtäessäni (20:42) , silmäni nauliintuivat koriin, jossa oli sekalaista reebok -kamaa alennuksessa. Itselleni tuntemattomista syistä hamusin heti käsiini nämä irrallaan pyörivät nyrkkeilyhanskat, ja etsin kuumeisesti hintalappua (20:45). Sitä ei löydy, mutta bongaan onneksi myyjän, joka auttaa toista asiakasta. Homma näytti olevan selkään taputusta vailla selvä.. Paino sanalla NÄYTTI.

Herra pomppasi luistimien luota alennuskorille, jossa myytiin erinäisiä suksien luistovoiteita. En henkilökohtaisesti pidä hiihtämisestä juurikaan, tai ainakaan harrasta sitä aktiivisesti, mutta tiedän kyllä täysin selkeästi minkälainen voide mihinkin tarkoitukseen sopii. Mies tutkaili sulatettavia voiteita ja kysyi monta kertaa, että pitääkö se oikeasti sulattaa (20:49). Myyjä vakuuttaa että kyllä täytyy ja niissä on päiväykset umpeutumassa. Hän vilkaisee minuun päin hieman kärsivästi samalla kun mies puhisee ja tutkii purkkia vain toistaakseen kysymyksensä. Kysäisen nopeasti, muistaako myyjä hanskojen hintaa. Ei muistanut.

Mies laski purkin vihdoin takaisin koriin ja totesi ettei se ole hänelle sopiva, ja kysyy mitä muuta olisi tarjolla. Myyjä kiikuttaa miehen hyllyn päähän ja alkaa esitellä pikavoiteita (20:52). Mies ottaa erilaisia pakkauksia käsiinsä, on hiljaa, kysyy välillä itsestäänselvän kysymyksen. Miettii minuutin. Toistaa kysymyksen. Laittaa paketin takaisin. Ottaa toisen käteen. Kysyy. Miettii. Kysyy... (20:55).

Myyjän puhelin soi lakkaamatta ja mies tekee vihdoin päätöksensä ja päästää meidät muut kärsimyksistämme: "Nooh, minä mietin vielä.. En taida nyt ottaa mitään näistä.".

Hymyilen kannustavasti kun myyjä vihdoin lähtee selvittämään hanskojeni hintaa kaupan toiseen päähän infopisteelle (20:57), arvioin hommaan kuluvan ainakin 4min, ja juoksen hätäpäissäni ruokaosaston läpi koriini mahantäytettä lapaten. Palatessani urheiluosastolle (20:59) myyjä kertoo hanskojen hinnaksi 24,90€. joka oli reilusti ale-kipurajani yläpuolella... Olen jo huokaisemassa pahoitteluni, kun en otakaan hanskoja, kun myyjä avaa suunsa: "No voin kyllä myydä nää sulle 15,00€ kun nää ei oo paketissa."

Seison kassajonossa (21:03) ja alan miettiä, mihin oikeastaan aion hanskoja käyttää :D. Nyt ollaan kuitenkin jo liian pitkällä, en voi luovuttaa. Kotipihaan kaartaessani, muistan kuitenkin onnekseni, että salin kuntonyrkkeilytunneilla kädet haisevat aina ällöttäviltä kiitos yleisessä käytössä kuluneiden hanskojen.

Problem solved, heräteostoksen luoma tunnontuska hyvitetty ;).


Oli kyllä NIIN rankka teksti, että taidan tarvita kaksi loppukevennystä.


Ensin kaikista pinkeimmät ponini, jotka mätsäävät jumppakamoihin täydellisesti.




Ja sitten tämä hajottavampi osuus :D. Ostin kauhallisen eräitä lempikarkkejani King Kongeja, ja pussista osui käteeni toinen toistaan epämuodostuneempia nameja. Tässä siis King Kongin kehityskaari.






Välillä tuntuu, että olen itse aivan yhtä vammainen kuin nämä apinat :D:D.