Mun elämäni valo, 18kk rinnallani palvellut MacBook Pro ei eilen enää väläyttänyt minulle pienintäkään elonmerkkiä. Tai no ok, näppäimistö sanoi piip ja ääniä sai säädettyä.. Kokeilin kaikki tietämäni kikat, soitin siskolle ja exälle ja äidille ilman minkäänlaista tulosta. Miten tyhjältä voikaan olo tuntua ilman 17" kasaa metallia ja muovia :/.
Muistan koneen ostamispäivän kuin eilisen. Kävelimme siskon kanssa sisään Humacin Erottajan liikkeeseen, ja totesimme punatukkaiselle myyjätytölle että ottaisimme kaksi MacBook Pro:ta (15" siskolle, ja 17" minulle). Sitten kasasimme pöydälle vielä kasan ohjelmia, piirtoalustan ja suojakotelot. Minun koneeni piti hakea Ruohiksen liikkeestä, mutta saisin sen itselleni samana iltana.
Kädet täristen kävelimme takaisin autolle, ja sisko heitti minut töihin ravintola Teatterille. Siellä oli FinnFashionin ensimmäisen numeron julkaisubileet, ja olin onnesta soikeana, sillä lehdessä oli urani ensimmäinen kansikuva ja muutama meikkaamani editorial -stoori. Deittinä minulla oli hullun söpö baarimikko johon olin luonnollisesti aivan lääpälläni.
Ilta oli ihana ja poitsunkin kanssa kaikki meni ihan nappiin. Kirsikkana täydellisen kakun päällä kotona odotti keskellä yötä ihana uusi ikioma läppäri<3.
Ehdin leikkiä koneen kanssa vain muutaman tunnin sinä yönä ja seuraavana aamuna, sillä starttasimme tyttöjen kanssa auton ja otimme suunnan kohti Seinäjokea ja Provinssirockia, jossa muuten päädyin ryyppäämään ja bilettämään tietokonemyyjäni kanssa :).
Nyt, puolitoista vuotta myöhemmin, ajattelen lämmöllä jokaista hetkeä pienen rakkaan tietokoneen kanssa<3 Se on virtaviivainen, kaunis, nopea ja käytännöllinen. Ennen eilistä, minulla ei ole ollut siitä yhtään pahaa sanottavaa. Eikä oikeastaan ole nytkään, tunnen vain äidillistä ylpeyttä ja huolta.
Kävelin tänään Humacin ovista ja selitin söpölle myyjälle itku silmässä konetta halaten, että kai sen saa korjattua ja voi apua mitä nyt teen. Vauva jäi viikon huoltojonoon odottamaan omaa vuoroaan, ja minä palasin kotiin ilman pientä palaa sydämestäni. Toivottavasti sillä on kaikki ok :<.
P.S. Taidan olla aika nörtti....
P.P.S. Saan lainata äidin(<3<3) läppäriä toistaiseksi, mutta postaukset saattavat olla muutaman viikon ajan aika säälittäviä. Teen parhaani! :)
14 kommenttia:
Voi ei, tuohan on rankkaa kuunneltavaa kaikille tietokoneiden ystäville :'(
Ps. Kirjoitat ihan tajuttoman kivalla tyylillä!
ihana postaus :D <3 tiedän tunteen kyl, mun kone on alkanu nyt lähes kolmen vuoden kunnioitettavassa iässä reistailee jatkuvasti, elämä ilman sitä on kamalaa :<< !
(ja sori poistin vahingos ton edellisen kommentin, se oli multa tää sama kuitenki :D)
Voi konetta :)
Kun mun acer hajosi tossa pari kolme neljä vai viisi viikkoa sitten, niin rämäytin sen täysillä lattiaan, ja siitä lähtien se on lojunut laatikossa :D:DD
Mutta oli mullakin siihen tunneside. lol
voi tää oli jotenkin niin hellyyttävä:] <3
Pikaista paranemista koneelle ! :D
Diina: Niinpä :< Oon edelleen ihan rikki. Ja kiitos! Katsotaan arvostaako ylioppilaslautakunta mun kirjoituksia keväällä ;)
llaura: Eikös sitä odottaisi, että tällaiset kapistukset kestäisivät VÄHÄN pidempään!
lape: Tahallaan vai vahingossa?? Oot pieni agressiivinen eläin :D
Anonyymi: Kone varmasti ottaa kaikki terveiset iloissaan vastaan siellä kylmässä varastossa :<<<3
Mä niin tiedän miltä susta tuntuu :< mut ootappa sitä riemua kun se palaa kotiin! eilistä ilon tunnetta en oo ennen kokenu<3
sape:
Joo, heitin sen samanlailla kuin lepen tai pinkin :D:Dhehehehehe
hyvä et se on noin uus ku sul on varmaan viel takuu voimassa etkä joudu maksaan huollosta :) itel maci sano ittensä irti 2,5 vuoden käytön jälkeen ja huolto olis tullu niin kalliiks joten tulipa ostettua uus :D
aika herttanen nörttipostaus kyl:DD
ha ha mä ymmärrän täydellisesti ;D
oma powebookki on jo yli 4 vuotta vanha ja on alkanu temppuilee koko ajan esimerkiks ku yritän käynnistää sitä saan yrittää monta kertaa ennenkuin sen ruutu syttyy mut ku en millään haluis luopua siitä :(
i feel your pain hun!<3 voisin kans alkaa itkeen ku mun uuden 16gigasen hopeisen ipod nanon päälle oli jollain ihmeellä vuotanu kaveripojan avaamattomasta kaljatölkistä kun ne oli molemmat olleet mun laukussa :( nyt ei mitään elonmerkkejä näy... kaikista ironisinta tässä on se, että tuo ihana ipod oli ollu käytössä vasta 2viikkoa ja olin ollut niin säälittävän onnellinen ja ylpeä siitä... vähän neuvoton olo tässä... kaveripoikaakaan ei voi oikein syyllistää ku tiedän et se oli sen osalta vahinko ja vahinkoja sattuu tässä elämässä... kai se on huoltoon vietävä myös jos en itse ala operoimaan sitä osiin että saisin kuivateltua...
Aivan mahtava kirjotustyyli typyllä! Pakko alkaa seuraamaan jatkossakin tätä nörtin blogia! :D Hehee.
mul on valkone macbook ollu jo 1v 5kk :) jtn tollasta. rakastan applen kaikki juttuja awww. mikset vienyt korjaukseen? tai soittanun johonki mac apu numeroon:D oon tehny kerran sillee..
Lähetä kommentti