Normipostaus vol. 2

Viikonloppu hurahti taas ohi nopeammin kuin ehdin laskea kymmeneen. Ja mä lasken aika nopeasti.

Olin perjantaina Upinniemessä todistamassa sotilasvalaa ensimmäistä kertaa elämäni aikana. Varauduin kylmyyteen varsin asiantuntevasti. Olo oli hieman tönkkö, kun päällä (tai alla) oli kahdet legginssit farkkujen alla, toppi, lämpökertapaita ja pitkähihainen, ohuet-, normaalit-, paksut- ja villasukat. Ja kaiken tämän päällä tietenkin maailman paksuin toppatakki, kahdet hanskat, huivi ja karvavuoratut inkkaritöppöset :D.

Seisoin silmät pyöreänä, kun asennossa seisoneita poitsuja kaatui hankeen yksi toisensa perään. Tekisi mieli uhota, että kyllä mä ainakin pysyisin ihan iisisti pystyssä siellä.. Taidan kuitenkin pitää suuni kiinni.

Mun pyöreitä silmiä ja kyseisellä hetkellä punottavia korvia myös miellytti reilun 800 nuoren yksilön yhteen ääneen täydellisesti artikuloidut huudahdukset, sekä asento- ja lepo -käskyjen suorittamiset.

Voisinpa sanoa samaa siitä myöhemmin seuranneesta laulusta....



Yritin illalla painaa unholaan päivän kauhut (laulut), kun avasin pitkästä aikaa pullon skumppaa ja jätin auton kotipihaan. Unohdinkin laulun sijaan hyvän maun rajoissa itseni kuvaamisen.. Tai muistaakseni unohdin että olin jo kuvannut itseäni, ja tein sen siksi yhä uudestaan ja uudestaan.

Saara edestä.



Saara ei niin takaa.



Saara melkein sivusta.



Ja Saaran hampaat. Huomatkaa, että olen varastanut voimaotteella kuvaan jonkun Human Wreckin. Tai sitten se on yrittänyt tunkea MUN kuvaan, ja olen poistanut ylimääräisen naaman soveliaan protokollan mukaisesti.. Hyvä stoori molemmissa tapauksissa!



Hyökkäsin jossain välissä portsarin kielloista huolimatta "piipahtamaan" kadulla, ja juorusin Juulian kanssa lämpimässä autossa muutaman tovin. Ei sillä lämmöllä juuri mitään tehnyt, minä kun en tuntenut pelkoa tai kylmää. Kipitin ulkona ilman takkia hetken jos toisenkin oikeaa autoa arpoessani, täysin tietämättömänä höyryävästä hengityksestäni ja muiden toppatakeista.

Ja jalassa oli tietysti näinkin lämpöisät talvikengät. Olen muuten nämä popot jalassa mukavan 185cm ja rapiat pitkä. Tähystyksen voi jättää baarissa mun kontolle.




Takaisin sisään kipittäessäni poken ilme oli tuima: "No. Missäs "piipahdit"..?"

Huokaisin syvään ja aloitin tarinan jonka Juulia oli minulle hetkeä aiemmin selostanut: "NOH. Mun ystävän *** teki sitä ja *** ja sitten ***.."

Poke pyöräytti silmiään, keskeytti mut tympääntyneenä kesken tarinan loppuhuipennuksen ja heivasi takaisin sisään.



Seuraavana aamuna heräsin auringonpaisteeseen ja linnunlauluun :).


Lauantaina nappasin itseäni niskasta kiinni, siivosin kämpän ja olin muutenkin hyvä kotiäiti. Hyvän kotiäiti -luokituksen saa, jos tekee ahkerasti kotityönsä ja valmistaa siinä sivussa herkullista ruokaa.

Jälkimmäinen oli tällä kertaa kana-curry -pastaa, ja jälkkärinä mansikka-vanilja-kaurakrokantti -pikareita. Sunnuntai kului hyvin pitkälti samoissa merkeissä kuin lauantai.





Sitten päästäänkin maanantaihin, ja ehkä ensimmäiseen isoon työkeikkaan jota en jännittänyt tippaakaan. Teimme mainoskuvausta Sörnäisissä SM-studiolla, jossa oli kerrankin täydellisen ihana maskinurkkaus. Pöytätilaa oli tismalleen tarpeeksi, jotta sain kaikki käyttämäni materiaalit kerralla esille. Malli oli tuttu, ja kuvaaja syntisen hyvä duunissaan.

Jotenkin omakin homma sujui kuin siivillä ja kirsikkana kakun päällä: meikki ja hiukset toimivet t-ä-y-d-e-l-l-i-s-e-s-t-i!


Joulupukki, jos olet olemassa ja toimitat salaa lahjoja pitkin vuotta, tuo minulle lisää tällaisia työpäiviä!


p.s. mainos tulee ulos vasta huhti-toukokuussa, mutta kerron kyllä sitten mikä oli kyseessä :).