EMMA 2009.

Miljoonien kuvien aika on täällä. Tämä koko Emma -postaus on vain ulkokehys sille, että kamera kulkee nykyään mun seurassa kaikkialle.

Koko hässäkkä alkoi klo 07:00 kun herätyskelloni avitti minut ihanaan aamuun 5h unien jälkeen. Raahasin itseni olohuoneeseen ja 1,5h aikana sain kaiken tarvittavan pakattua, tsekattua ja roudattua eteiseen.


Suuntana oli ensimmäisenä stage 11 ja Annan meikkaus. Neiti oli edellisenä iltana keikalla Jyväskylässä ja nukkunut ruhtinaalliset 60min. Töitä siis riitti :D. Annaa on joka kerta yhtä ihana meikata. Iho on hyvässä kunnossa, luusto tuttu ja silmät suuret kuin Bambilla. Kamani olin tapani mukaan levitellyt ympäri stagea. Lattialla tosin lojuu Annan takki.

Meikistä itsestään sitten lisää ihka omassa postauksessaan. Hiukset teki Tiina, joka laittoi Annan hiukset myös Linnaan.



Puunaamisen jälkeen sain nauttia lähes tunnin taukoa. Se kului nopeasti aamiaista mussuttaen, uutta kameraa ihkuttaen ja ensimmäistä kertaa kahteen viikkoon meikattua naamaa tuijottaen.



Hiusten valmistuttua lakkasin vielä Annan ja minun kynnet. Anna ehti kuivatella omansa nätisti, ennen takin pukemista ja tavaroiden hätäpakkaamista, itse en ollut yhtä onnekas, ja lakat olivat rullalla jokaisessa kynnessä... Noh, kukapa minun kynsiäni tutkisi, autolle mars.

Oli maailman liikuttavinta, kun kävelimme stagelta kohti autoa, ja 100% pinkkiin pukeutuneen n. 6v tytön äiti huomasi kuka ohi kävelikään. Vilkaisin taakseni hetken päästä ja tyttö tuijotti peräämme edelleen jumaloivasti. SE SIIS TUIJOTTI TIETTY MUA?!1?!2++

Myös kultsan pihalla matkamme hidastui hetkeksi, kun Anna halaili paikalle ajoissa saapuneen fanilaumansa jokaisen jäsenen.


Kävimme seuraamassa gaalan info -tilaisuuden, ja vasta silloin tajusin, että tämähän on aika iso asia. Minne tahansa katsoinkin, näin "televisiosta tuttuja" kasvoja, joista en henkilökohtaisesti tuntenut kuin kourallisen.



Backstagella oli muutamia pukuhuoneita, ja me jaoimme omamme (joka siis oli isoin) lähes kaikkien muiden naisesiintyjien kanssa. Myös niiden, joilla oli ihka omat nimikoidut huoneet. Meillä kun oli kivempaa ;).

Annan puvun vääntänyt Essi muuten ompeli koko päivän sormet ristissä tanssijoiden ja bändin poitsujen asuja. Paljettikangas on materiaalina vaikeampi, kuin voisi kuvitella.





Itse en yhtynyt näpertämiseen, sillä Nrj:n Mira Kuronen istahti penkkiini ensimmäisenä Annan jälkeen, ja ihasteli airbrushin jälkeä. Hetken päästä Cristalkin saapui paikalle ja pälpätti ensi hetkestä lähtien tapansa mukaan. Tyypillä on niin paljon positiivista energiaa AINA. Uskomatonta.

Muiden käydessä kenraaliharkassa, kuvailin luonnollisesti itseäni rakkaan kamerani kanssa - taas.




Kun Miran naama oli kuosissa, istahti Cristal penkkiin ja aloitimme "2 tunnin" operaation, joka siis kesti kokonaisuudessaan irto-osien liimaamisen ja muokkaamisen kanssa n. 1h. Neon-värit ovat vahvasti läsnä Cristalin tämän hetkisissä vaikutteissa ja fiilistelimme yhdessä koko homman röyhkeää ysäriyttä.

Jennikin saapui paikalle aivan oikeaan aikaan, ja työni jatkuivat tauotta.

Voin kertoa, että hektisyys saa uuden merkityksen, kun Pressin alkuun on aikaa 15min ja sinne puunattavia artisteja on 4, ja näistä neljästä yhden kroppaa näkyy n. 50% ja jokainen paljas osa täytyy käydä jonkun voiteen kanssa läpi niin, että veri kiertää ja iho näyttää ihanalta :D.

Pressin aikana (50min) sitten meikkasin Annan taustajoukot: 2 tanssijaa ja 5 bändiläistä, ja 5min ennen shown alkua tsekkasin Annan vielä kerran läpi. Pelkäsin oikeasti, että tyttö pökertyy jännitykseen, hyperventilaation määrä ennen esitystä oli valtaisa.




Siirryin salamana loungeen (a.k.a. green roomiin a.k.a. purple roomiin) katsomaan esitystä ja meinasin koko tiimi vierelläni itkeä ja pakahtua ylpeyteen, kun mimmi veti homman täysin nappiin. Bäkkärille takaisin kipittäessämme, Mariko pysäytti Annan ja julisti olevansa nyt virallisesti fani.

Huomatkaa muuten peilistä heijastuva VUOHI.




Tässä vaiheessa kello siis oli 19:40, ja duunia tehty 10h 40min säälittävine taukoineen.


Kuljin loppuillan bäkkärin ja loungen väliä siveltimet, puuterivippa ja erinäisiä huulipunia taskuissa kolisten.

"Saara, Jenni menee jakamaan 2min päästä." MITÄ?!

"Missä Cristal ja Mira on? MISSÄ CRISTAL JA MIRA ON!?"

"Mira, missä Cristal on?!"

"ANNA! Missä Anna on se on ehdolla, pitää tsekata huulet!"

Suurin helpotuksen huokaus omalla kohdallani oli silloin, kun Anna kävi noutamassa parhaan naisartistin palkinnon, toisena vuotena peräkkäin. Kaikki rakkaat lapseni olivat esiintyneet hienosti, ja sain olla ylpeä sekä omasta työstäni että sen esille tuomisesta.




Paparazzeilin Annan perässä heti voiton jälkeen, ja annoin tytölle maailman isoimman halauksen voiton kunniaksi. SE OLI VARMAAN PARAS LAHJA ANNANKIN MIELESTÄ.




Homman vihdoin ollessa ns. pulkassa, sain kuvattua kaikki työt bäkkärin sotkun keskellä. Tarkemmat kuvat, mm. Annan meikistä, tulevat sitten omien postauksiensa yhteyksissä.



Neiti Abreu kaikessa upeudessaan. Paljetit rakastavat tätä naista.



Annan Emma. Kuka muu muuten rakasti Chisun huudahdusta: ANNA MUN EMMMA! :D



Taiteilijan käskystä alas vilkuileva Mira.



Muikea Jenni!



Överiposeeraajat Cristal sekä allekirjoittanut.



Diivaämmät. No EI KAI. Ihania molemmat.


Kotiin päästyäni vaihdoin salamannopeasti vaatteet (ja niitä vaatteita olisi voinut miettiä hieman pidempään..) ja hyökkäsin ponin kera kohti afterpartyja. Kakku oli hyvää, ihmisiä paljon, ja kuvat kertokoon loput, sillä tekstiä on jo nyt liikaa :).







Toivottavasti, ja luultavasti, päädyn Emmoihin myös ensi vuonna. Nyt osaan varautua henkisesti koko härdelliin. En vieläkään osaa keksiä mitään negatiivista päivästä. Paitsi ehkä sen, että Anna nappasi "vain" yhden Emman ;).


Tähän ihan loppuun vielä yksi rehellinen kysymys. Kuinka moni muu rojahtaa autoon lähes 14h työpäivän ja 3h biletyksen jälkeen ja huutaa jokainen raaja muussina ja kuolemanväsyneenä: I LOVE MY JOB !!

Jokainen, joka tunnisti itsensä: Onnea, olen niiiin iloinen kaikkien kutsumusammatissaan työskentelevien puolesta.