11.10.2008 = sm 2008.

6:00

Herään 3h yöunien jälkeen, ja alan kerätä infernaalisen sotkun seasta kaikkia tarvittavia tavaroita. Äiti oli matkalla Lissabonissa, joten sain selvitä omin nokkineni. Sisko oltiin kyllä hälytetty paikalle, mutta neiti suvaitsi saapua paikalle vasta n. 30min ennen lähtöä.

11:00

Pääsin kisapaikalle järjestelemään pöytääni. Kisa-alue oli eri hallissa kuin aina ennen, ja kaikki tuntui muutenkin täysin erilaiselta. Katselin muiden layoutteja ja piilottelin omaani vielä pöydän alla. Näytti siltä, että kaikkien muiden suunnitelmat ja ideat olivat omaperäisempiä kuin omani. Olin varma, että tällä kertaa jäisin kauas kärjestä.

12:00

Kisan alkukin tapahtui täysin yllättäen. Seurasin normaalia kaavaani, eli meikkasin kasvot ensin, ja heti sen perään piilotin tissit. Ohitse kulkevien tuomareiden katseista saattoi lukea mitä tahansa. Olga toimi kuten suomen parhaan mallin kuuluukin, eli peitti kaikki viluntuntemukset kasvoiltaan mairean hymyn alle.





14:30

Maikkarin toimittaja työntää mikrofonin naamaani kaikista kriittisimmässä vaiheessa. Rautaisen ammattitaitoni (;)) turvin jatkoin työskentelyä täydellä tahdilla ja kerroin työstäni parhaani mukaan. Toimittaja olisi selkeästi halunnut vielä pidemmän kommenttiraidan, mutta enempään eivät minun aikani ja hermoni riittäneet.





14:59

Viimeiset glittereiden puhallukset, laahuksen auki hulmauttaminen ja nyrkin kokoinen timantti vasempaan nimettömään ja morsiameni oli valmis.







15:10

Tuomarit arvioivat töitä ja minä panikoin. Vanhan opettajani treenaaman opiskelijaparin työ on _uskomattoman hieno_.

15:50

Siirrymme palkintojenjako -lavan läheisyyteen ja ihmisrykelmä haluaa kuvata Olgaa yhä uudestaan ja uudestaan.

16:00

Odotamme jonossa lavan takana, ja kun kuulen nimeni puristan layoutin reunoja niin, että sormista lähtee tunto. Lavalla asetumme kauniiseen riviin ja tuntuu kuin kuluisi ikuisuus, ennen kuin juontaja avaa suunsa.

3. sija: Kaikki lisäosat valmistettu itse.
"Tää on me... Tää vois niin olla me.. Onkohan tää me?! Huh tää ei ollut me.."

2. sija: Taitavasti käytettyjä lisäosia, layout poikkeuksellisen huolellisesti tehty, erottui joukosta.
"Tää on me!! Tää on ihan varmasti me. Olga eikä eihän tää oo me, tää on niin me.. MITÄ SE EI OLLUT ME. Olga tajuutko??"

1. sija: Lähes kaikkia maskeerauksen keinoja käytetty hyväksi, upea layout, toimiva kokonaisuus.
"Kumpa tää ois me, Olga tän on PAKKO olla me."


Juontajan ilmoittaessa minun uusineen suomenmestaruuden, taisin tirauttaa muutaman kyyneleenkin. Tai aika monta.

Tuntui, että hukun palkintokasseihin, ja seisoimme taas kuvattavana varmaan 15 minuuttia.


17:00

Olga alkaa paljastua violetin maalin pyyhkiytyessä gramma kerrallaan pois iholta. Suihkussa aikaa kului tuttuun tapaan kauan, ja ehdin jutella J:n kanssa puhelimessa. Kerroin tällaiset yleiskuulumiset vaan, en missään nimessä hehkuttanut voittoa.. Ainiin ja J:llä oli syntymäpäivä, ja lupasin omistaa voiton sille.

18:00

Messut sulkeutuvat ja suuntaan isän ja siskon kanssa kohti Helsingin keskustaa. Ruokapaikkojen kirjosta viisas isi valitsi Meccan, jossa söimme kaikkien kehujen arvoisen Mystery Trip -menun. 6 ruokalajia ja vähintään yhtä monta lasia viiniä. En muista milloin olisin ollut yhtä tyytyväinen olooni.

21:00

Pääsen äidin ja isin luokse ja levitän ensi töikseni kaikki palkinnot olohuoneen lattialle. Purkki toisensa jälkeen käyn ne läpi ja hymyilen aina vaan enemmän. Olga sai MUFEn meikkipakin ja yritin valikoida myös äidille muutamia tuotteita kiitoksenosoitukseksi.

Suunnitelmissani oli ollut vielä uniklubin keikan katsastaminen (olen palavasti rakastunut Teemuun), mutta uni vei mennessään.


12.10.2008, 11:00

Herään vanhasta sängystäni, enkä tiedä missä olen. Hetken päästä tajuan kaiken ja muistan samalla koko eilisen päivän tapahtumat. Sama fiilis oli edelleen tallella.

Lähdin ensimmäistä kertaa pariin vuoteen Kauneus&Terveys -messuille seuraamaan opiskelijoitten SM -kilpailuja. Meidän tyypit veivät 2. ja 3. sijat.



Joka ikinen stressattu tunti ja uneton yö olivat sen arvoiset, ja tulevat olemaan myös ensi vuonna.


Kaikki kuvat © Mikael Rantalainen.