Normiduuni.

Päiväni alkoi mukavasti 40min poliisiasemalla istuskelulla. En ollut pulassa, hain vain uusitun ajokorttini :P. Sen jälkeen kaahailin siskon luokse. Sen koira oli hullu. Eli ihana, mutta hullu. Se hepuloi muutamaan otteeseen niin, että minuakin (lue:ei heikompaa) hirvitti. Illemmalla huitaisin Olgan kanssa porvoon intersportiin viihdyttämään asiakasillan vieraita. Ihmiset olivat äärimmäisen mukavia, ja maalauksesta tuli ihan eri tyylinen kuin töistäni yleensä. Ei mitään syvällistä tarinaa tai pitkää suunnittelua, vaan iloisia värejä ja paljon kimallusta. Sen maalaamisesta tuli suoraan sanottuna hyvä mieli.




Tuollaisissa tilaisuuksissa maalaaminen on täysin eri maailmasta kuin kisaaminen. Kisoissa suunnittelen työni ja työjärjestykseni yleensä niin, että se näyttää dorkalta ja epäilyttävältä ensimmäiset 2h, ja alkaa sen jälkeen muotoutua ehjäksi kokonaisuudeksi. Viimeiset 15min ovat ne joiden aikana työ saa sen WHAM -efektinsä.




Tämänkaltaisten duunien taas täytyy näyttää jännittäviltä ja hienoilta alusta alkaen, että ihmiset tulevat kauppaan/alueelle ja jäävät sinne kuluttamaan rahaa ja tutustumaan tuotteisiin. Anatomiasta tai muista kilpailukriteereistä ei tarvitse välittää. Kunhan jälki on joissain määrin näyttävää.




Tässäkin tapauksessa itse maalaamiseen ei olisi varmaan mennyt 30min enempää, mutta työskentelimme hissukseen ja yritin parhaani mukaan asetella Olgaa niin, että ihmisillä olisi katsottavaa. Glitterien puhaltelut ja timanttien liimailut aiheuttivat suurinta ihastelua. En ihmettele ;).




Asiakkaat olivat todella tyytyväisiä työni jälkeen. Ottavat kuulemman yhteyttä jos vaan ikinä keksivät toista tilaisuutta, jossa minua voisivat käyttää. Sain muutenkin tosi monelta tyypiltä käyntikortteja, ja kaikki pyysivät ottamaan yhteyttä. Olga napattiin aiempien arveluitteni mukaisesti arpaonnettareksi. Boksista muuten poimiutui kolme kertaa peräkkäin sama henkilö :D.

Mukava herra mikrofoni kädessä myös haastatteli minua aiemmin. Tyyppi oli hieman jäässä, ja teki mieli ravistella se hereille ja hoitaa koko homma itse. Tässä esimerkkikysymys joka oli vissiin toisena:"Niin.. Tää on vissiin vaan sitten harrastus ja teet oikeesti jotain ihan muuta?". Eh? Olisi ottanut mallia niistä ihanista ylexän pojista<3




Vietettiin maalauksen jälkeinen työaika "shoppailemalla" ympäri kauppaa. Toivottavasti ei sotkettu IHAN kauheasti..






Joku (välillä minä) saattaa ihmetellä, miksi juoksen ympäri pk-seutua tekemässä kaikenlaisia messuja ja kissanristiäisiä. a) ne on töitä b) ne on hauskoja töitä c) miksi kieltäytyisin yhdestäkään mahdollisuudesta tehdä sitä, mitä haluan tehdä kaikista eniten.




Musta on ihanaa, että saan jokaikinen päivä kävellä illalla autolta kotiin, ja miettiä, että tää on mun elämä ja mun työ. Aika harvalla ihmisellä on sama tilanne elämässään.


p.s. mekko on sitten eurokankaasta 50min aiemmin ostetuista kankaista pinneillä ja muutamalla harsimispistolla kasaan kyhätty. En luule olevani vertaansa vailla oleva vaatetusartisaani ;)