Unelmatukka.

Viimeaikoina pidennyksiä on taas tullut tehtyä oikein olan takaa, ja ne ovat aina ajankohtainen juttu. Omaan päähän saan uuden tukan joskus hamassa tulevaisuudessa, kun ikuinen rahareikä a.k.a. pienyritys saa itsensä kunnolla jaloilleen. Postauksessa käsittelen pitkäkestoisia pidennyksiä, enkä nykyään yleisiä clip-oneja, sillä niitä en ole juurikaan räpeltänyt.

Oikein tehtyinä pidennykset ovat huomaamattomat (paitsi tietysti shokkivärit ym.) ja miellyttävät asiakkaalle. Niiden hoitamisen ja laittamisen tulisi olla vaivatonta. Nehän ovat siellä päässä ihmisen oman mielen parantamiseksi :).

Yritän käydä mahdollisimman selkeästi läpi kaikki perinteisimmät pidennystekniikat ja niiden hinnat, sekä pidennykseen kuluvan ajan. Mukana tulevat kuvat ovat joko omassa päässäni olleita, tai muille tekemiäni pidennyksiä.





Suomessa käytettyjä hiustenpidennys-tekniikoita on pääpiirtein kolme: sinetit, teipit ja ompelu.

Sinettejä ovat kaikki, joissa hiusosioon kiinnitetään yksittäinen tupsu nimenomaan sinetin avulla. Sinetti voi olla keratiinia, liimaa, kuparia tai mitä tahansa tukkuri päättääkään myydä.

Teippejä ovat kaikki, joissa ohueen hiusosioon kiinnitetään kaksipuolisen teipin avulla kaksi isompaa hiusosiota. Lähes kaikki teippimenetelmät ovat identtisiä, teippien pitokyky, kestävyys ja hiuksen laatu vaihtelevat.

Ompelupidennyksiä on kahdenlaisia. Jenkeissä käytetty netting, ja suomessa yleisempi tracking.




Liimasinetit (kuvassa):
Kokopidennys: n. 150 sinettiä, 3-5h
Tuuhennus: n. 30-60 sinettiä, 1-2h
Hinta: 200-300e

Liimasinetteihin käytetään hiusta hiusnauhasta. Hiukset saattavat olla nauhassa väärin päin, ja hiukset takkuuntuvat paljon helpommin. Sineteistä ei tule ihan yhtä pieniä kuin keratiinisineteistä, ja ne ovat pehmeitä. Hiuksia irtoilee enemmän kuin keratiinisineteistä, sillä liiman sisään jää helposti ilmataskuja ja liima on liukkaampaa kuin keratiini.

Omaan päähäni en näitä halua enää koskaan :P Hiuksia tuntui lähtevän päivittäin satoja, ja muutaman kuukauden kuluttua niskassa oli pieni hiirenhäntä. Vertaa bb-cherylin pidennykset viikolla 1 ja nyt..




Keratiinisinetit (Kuvassa ylempänä kokopään pidennys, alhaalla raidat.):
Kokopidennys: n. 200 sinettiä, 3-5h
Tuuhennus: n. 50 sinettiä, 1h
Raidat: n. 20-30 sinettiä, 1h
Hinta: 80-600e

Itse käytän sinettipidennyksissä aina keratiinisinettejä (kemiallisesti valmistettua keratiinijohdannaista). Hiukset, jotka päästäsi kasvavat ovat keratiinia, ja sinetin ollessa samaa materiaalia, tulee siitä kestävä.



Keratiinisinetteihin hiukset on istutettu käsin, ja ne eivät tämän takia liu'u irti. Kaikki hiukset ovat myös samoin päin (juuri-latva), eivätkä takkuunnu nimeksikään.

Nämä ovat oikein tehtyinä varmasti helppohoitoisimmat ja kestävimmät pidennykset. Sinettejä ei arkielämässä juurikaan noteeraa, joskin 4 kuukauden kuluttua ne haluaisikin kirota alimpaan hel.. No sinne..


Microring ym. kuparisinetit:
Kokoipidennnys: -
Tuuhennus: -
Hinta: 50-150e

Suosittelisin tekniikkaa oikeastaan vain raitoihin.
Kokopidennykseen en suosittelisi siksi, että kuparirenkaat saattavat valua, ja hiusten väristä riippuen näkyä haluttua enemmän.

Kiinnitetään näin

Näistä ei ole minkäänlaista omakohtaista kokemusta. Epäilen tekniikkaa naurettavan paljon.




Teipit (Kuvassa asiakkaan oma hius n.15cm, postauksen ensimmäisessä kuvassa oma hius lyhimmillään 5cm.):
Kokopidennys: 3 punttia, 1h (huolto 3-4h)
Tuuhennus: 1 puntti, 20-30min (huolto 1-1,5h)
Hinta: 100-600e

Teipit kiinnitetään ohuisiin hiusosioihin kaksipuolisella teipillä. Pidennys on hyvin huomaamaton, kunhan se tehdään oikean pituisiin hiuksiin. Omassa päässäni on ollut lyhimmillään 10cm hiusta, jossa oli 50cm pidennys. Kyllä sekin onnistuu, mutta aika hankalasti.

Teipit pitää nostaa muutaman kuukauden välein, ja ne takkuuntuvat helpommin kuin sinetit. Poistaminen kivuliaampaa ja sotkuisempaa kuin sineteissä. Voidaan käyttää monta kertaa uudelleen, joten pitkässä juoksussa edullisempi.

Omassa päässä monen monta kertaa, kun päätin leikata poikatukan.. Kaksi viikkoa myöhemmin päädyin reilun vuoden teippikierteeseen. Teipit saattavat tuntua välillä ikävältä jos niitä vahingossa nykii. Herkkäpäänahkaisten pääkoppa saattaa reagoida pienten punaisten näppyjen muodossa. Hiusvesi helpottaa elämää paljon. Teipit ovat nettingin ohella ainoa tapa saada lyhyeenkin hiukseen reilusti mittaa ja tuuheutta.


Ompelu:
Kokopidennys: 1 puntti, ?
Tuuhennus: -

Hiuksiin punotaan pieniä ranskanlettejä, joihin hiusnauhat ommellaan kiinni. Netting-tekniikassa koko pää letitetään, lettien päälle ommellaan verkko, johon ommellaan hiusnauhaa.

En itse tee ompelupidennyksiä, muuten kuin kampauksiin. En pidä niistä, sillä niitä tulisi nostaa muutaman viikon välein ja väärin hoidettuna omat hiukset kärsivät.




Kyselkää, jos jotain jäi epäselväksi! Miinuspisteet mulle tämän myöhästymisestä, ette voi uskoa millaista draamaa elämä on ilman ihmistä, joka pitää jalat maan pinnalla :P

FIRE!

No eipä siinä kauaa nokka tuhissut. Mike kun uhkaili, että kuvissa kestäisi viikon päivät!










Nyt suuntaan hyvin ansaituille yöunille pojan puolelle sänkyä, pojan peiton ja tyynyn kanssa, pojan pehmolelu kainalossa.

Työpäivä.

Torstaina oli pitkästä aikaa inspiroiva ja energinen työpäivä, ja iloisena yllätyksenä perjantai seurasi samaa kaavaa. Huomisestakin on odotettavissa mukava ja asiakastäyteinen.
(Kuulostaa siltä, kuin täyttäisin sämpylöitä asiakkailla.. En täytä.)



Torstaina ohjelmassa oli siis kuvaukset Mike Sirénin kanssa. Mallina oli äärimmäisen mukava kehonrakentaja Tampereelta. Tiedättekö, miten siistiä on kun ei tarvitse arvuutella, mihin ihmisen lihakset maalaisi? Voin kertoa: SIISTIÄ.

Normaalisti mallini ovat mallia 170/40, ja tällaisesta kropasta on lihaksen / läskin etsiminen aika turhaa. Tämän mallin yläkropan etupuolen maalaamiseen kului maalia saman verran, kuin normaalin työn koko kroppaan.

Lopputulos miellytti omaa silmää ensimmäistä kertaa pitkään aikaan, varsinkin kun päätin vasta n. 10h ennen kuvauksia mitä aion tehdä. Hahmo on siis jonkinlainen tulella leikkivä supersankari / antisankari. Valmiit photoshopatut kuvat lisäilen taas myöhemmin, kunhan Mike on saanut niistä tarpeekseen.



Kuten aina, auto näytti miltä näytti, valtaamastani pöydästä puhumattakaan..
Opetin tänään ensimmäistä kertaa ns. suur-ryhmää -koulussa, ja yritin painottaa kaikille etten halua nähdä kenenkään työpistettä samanlaisessa kunnossa kuin omaani.



Kisoissa saan yleensä suurimmat miinuspisteet työpisteen siivosta. Jos homma olisi vaikka tänä vuonna toisin? Ilmoittauduin toissapäivänä muutaman päivän kriiseilyn jälkeen SM-kisoihin, ja lippu on sen suhteen taas korkealla.

Kyselin oppilailta, ovatko monet lähdössä maskeerauksen sm-kisojen oppilassarjaan kokeilemaan onneaan, ja sain yllättyä iloisesti. Tyypit, jotka tekivät tänään ensimmäistä kertaa kunnollista meikkipohjaa, varjostuksia ja silmämeikkiä, ovat lähdössä kisoihin, jotka ovat kahden viikon päästä. Lupasin aina aikataulun salliessa jelppiä ja "valmentaa" parhaani mukaan. Ja sanotaan, etten tämänpäiväisen jälkeen ihmettele yhtään, vaikka muutamat sijoittuisivat todella hyvin.



Bodypaintingin SM-kilpailut ovat tänä vuonna Messukeskuksessa 11.10. klo 12-15, ja Maskeerauksen SM-kilpailut 12.10. klo 11-12. Palkintojenjaot molempina päivinä klo 16.
Tervetuloa tsemppaamaan ;).



p.s. viimeistään sunnuntaina vuorossa pidennyspostaus!

Miracle Berries!

Jos joku on uskomatonta, niin tämä. Miracle Berriesit ovat täällä piristämässä jo kaiken kokeneita, elämäänsä tylsistyneitä ihmisiä. Huhutaan, että vuosikymmeniä sitten, makeisteollisuus teki kaikkensa, etteivät nämä marjat koskaan näkisi päivänvaloa. Nyt N.Y.C.:issä järjestetään jo tiuhaan tahtiin flavour tripping -bileitä marjojen avustuksella. Mistä on siis kyse?

Pienet punaiset pallurat (Synsepalum dulcificum) manipuloivat makunystyröitä niin, että kaikki maistuu makeammalta n. 15 - 120min. Koska takapajuiseen Suomeen ei luonnollisesti tuoreita marjoja saa, tilasimme J:n kanssa pulju.net:istä kylmäkuivattuja versioita tablettimuodossa.



Ensivaikutelma tuotteesta oli tietysti ihmetyksensekainen. Pakkaus on ihan "aidon" oloinen, ei mitään hämärää kiinalaista tekstiä tai kuluneita nuhruisia kulmia. Ei siis kauheasti jännittänyt heittää tablettia kielen päälle sulamaan.



Tosin, ennen tabletin suuhun viskaamista, kannattaa paloitella erilaisia sitrushedelmiä ja kaikkea muuta normaalisti karvasta tai hapanta valmiiksi lautaselle. Aiemmasta testikerrasta yli jäi vain sitruuna, appelsiini ja muutama kiwi. Verigeippi oli jo lentänyt biojätteisiin :(.

Nettisivustot suosittelevat edellä mainittujen lisäksi myös mm.: viinietikkaa, retiisejä, vesimelonia, granaattiomenoita ja bitter-olutta.



Sitten vaan marjapuriste suuhun. Tablettia suositellaan kielellä pyöriteltäväksi vähintään 30sec ajan. Se kuitenkin sulaa aika huonosti, ja tuntuu, että sylkeä erittyy epänormaalin kiihkeällä tahdilla. Yritin muutamaan otteeseen pureskella tablettia rikki huonolla menestyksellä. Pillerin tuhoamiseen menee muutama minuutti ja suuhun jää hieman epämiellyttävä marjapuuroinen maku.



Sitten vaan testailemaan kaikkea, mitä suuhun uskaltaa työntää. Sitruuna on varmasti se shokeeraavin hedelmä, sillä sen kirpeä maku on varmasti jokaisen makumuistiin syöpyneenä. Yllättävää kyllä, yhdenkään testihenkilön kasvoille ei ilmesty outoa kärsivää "hapanta" naamaa ;). Appelsiini maistuu appelsiinilta, mutta yllättävän makealta sellaiselta. Mökiltä tuodut happamat omenat katosivat myös parempiin suihin. Verigreippi taisi olla oma suosikkini.



Noin 15 minuutin kuluttua hapan alkaa poltella suupieliä, ja sitruuna vetää naaman taas kurttuun. Ehkä tätä voisi vielä muutaman kerran kokeille, mutta mieluummin sen tuoreen marjan avulla. Uskoisin, että sen vaikutus on paljon voimakkaampi.

Miksi itse kiinnostuin tuotteesta? No, eikö tämä kuulosta laihduttajan unelmalta?
Mussutat kaikkea normaalisti kitkerää (ja tietysti vähäkalorista ;)), ja se maistuukin sokeriselta herkulta. Herää vain kysymys, onko MITÄÄN järkeä tuhlata 20e tablettipakettiin, kun sitruunoissa on appelsiineihin verrattuna n.10kcal enemmän 100g kohti, eikä se paranneltu maku nyt ole NIIN hullaannutava ja ainutlaatuinen :D.


P.S. J lähti tänään pitkälle matkalle, ja vaikka olo onkin haikea, jättää pojan matka minulle paljon vapaa-aikaa bloggailuun. Viime viikon radiohiljaisuus myös selittyy ylioppilaskirjoituksien lisäksi viimeisten yhteisten perhe-päivien vietolla.

Handjob.

Käsi ylös kaikki, joiden kynnet näyttävät tältä 8 kertaa kymmenestä. (Kuva valehtelee, oikeasti käsi näytti KAMALALTA!)

Tässä työssä joutuu läträämään veden kanssa muutaman tunnin välein, ja se ei tee käsille hyvää, varsinkaan talvella. Tässä nyt nopeahkon pikamanikyyrin ohjeet (n. 30min).




Tarvitset: kynsilakanpoistoainetta, kosteusvoidetta, kynsinauhavoidetta, pumpulia tikkuina ja lappuina, kynsiviilan ja kynsilakkoja.




1. Poista kynsilakka

Käytä mieluiten asetonitonta kynsilakanpoistoainetta. OPI:lla on aloe-veraa sisältävä yllättävän miedontuoksuinen kynsilakanpoistoaine. Jos poistoaineessa ei ole asetonia, aseta kostutettu vanulappu kynnen päälle, ja paina n. 5sec jotta lakka ehtii liueta hieman.

2. Viilaa

Jos et viilaa lasiviilalla, viilaa vain yhteen suuntaan; ulkoreunoilta sisään päin. Kynnessä on kolme eri kerrosta, ja jos viilaat edestakaisin, kerrosten väliin pääsee ilmaa ja kynsi alkaa liuskoittua. Lasiviila viilaa niin hienojakoisesti, ettei tätä vaaraa ole. Viilaa kynnet haluamaasi muotoon ja pituuteen. Itse pidän neliskulmaisesta mallista.



Valmis viilaus + tahroja.



3. Puffaa

Puffaaminen on kynnen pinnan hiomista. Omiin kynsiini on tarttunut hiusväritahroja, ja ne saa pois ainoastaan hiomalla. Mm. trind myy kynnen pinnan huoltamiseen tarkoitettua "taikaviilaa", jossa on kolme erilaista hiontapintaa. Älä pyyhi hiottua kynnen pintaa sormella, vaan pyyhi se puhtaalla keittiöpaperilla tai pehmeällä kynsiharjalla. Sormesta kynnen pintaan kulkeutuu luonnollisia öljyjä, jotka heikentävät kynsilakan kestoa.



4. Lakkaa

Lakkaa ensin haluamallasi pohjalakalla. Itse valitsin ranskalaiseen manikyyriin sopivan mavalan sävyn: Riga. Anna pohjalakan kuivua HYVIN, ainakin 5min.



Ihastele hetki ihanasti kiiltäviä kynsiä<3.



Lakkaa tipit. Joskus jaksan etsiä koristelusiveltimen, ja teen tämän perusteellisesti. Mutta yleensä sudin menemään turhia hienostelematta. Kunhan tipin muoto on nätti, ei haittaa vaikka rapatessa vähän (paljon) roiskuisi.



Ja tässä lakkaiset kynnenaluset. Kaikki kynnen ulkopuolelle roiskuneet lakat saa helposti pois poistoaineeseen upotetulla pumpulipuikolla.



Päälyslakaksi valitsin OPI:n princesses rule -sävyn, joka on äärimmäisen kimalteleva läpikuultava pinkki. Tipit jäävät kauniisti näkyviin lakan alta, eivätkä ne hyppää silmille.

5. Koristele



Jos haluat, liimaa kynnen pinnalle timantteja, tai maalaa siihen koristekuvio. Kannattaa muistaa että kuten lähes aina, less is more. Jos jokaisessa kynnessä on maalattuna pieni kimaltava sademetsä niin... No. Etteköhän tajunneet idean..

Itse pidän eniten muutamasta timantista nimettömässä tai etusormessa, mutta nyt ne olivat päässeet loppumaan ja päädyin maalaamaan kukan. Aika tyttömäistä sekin.

Koristeltuun kynteen lisään vielä värittömän lakan, kuviota suojaamaan.



6. Kosteuta

Kun kaikki lakkaukset ovat varmasti kuivat, levitä kynsinauhoihin jotain kosteutusta. Vaseliini käy paremman puutteessa. Itselläni on LCN:n öljy joka levitetään roll-onilla suoraan kynsinauhoille, ja hierotaan ihoon. Kun kynsinauhavoide on kuivunut, levitän vielä kosteusvoiteen käsiin ja käsivarsiin.



Tämän jälkeen voit noin viikon ajan ihastella hyvin hoidettuja kynsiäsi ja kerätä voimia uuteen puolituntiseen!

Hengissä, mutta väsynyt.

Holla, tänään piti tehdä taas kunnon postaus, mutta teinkin salilla tappotreenin ja olen nyt kuolemanväsynyt.

Nyt jännään BB:Tä ja sitten nukkumaan!

Kuntosalit.

Joku kyseli missä salilla käyn itse, ja miten sellainen kannattaisi valita.



Valintaa tehdessä kannattaa miettiä: Kuinka usein aiot siellä käydä? Kuinka paljon se saa maksaa? Haluatko ohjausta, vai tiedätkö itse mitä aiot siellä tehdä?

Oma salini ei ole se halvin vaihtoehto, mutta sen hintaan kuuluvat kaikki ryhmäliikuntatunnit, oma liikunnanohjaaja ja solarium. (Ja ihan huippu henkilökunta.)

Jos et tiedä, onko kuntosali juuri SE paikka sinulle, osta ensin 10 kerran kortti. Vanhempani maksoivat ihan turhaan monta kuukautta pienelle saaralle kallista kuntosalia, jossa kävin ehkä kerran viikossa. Fiksua? Ei. (Nykyään elätän itse itseni;) )

Haluatko tehdä salilla pelkkää punttitreeniä, vai päästä ryhmäliikuntatunneille pomppimaan? Esimerkiksi uimahalleilla, monitoimitaloilla ja kisahalleilla on todella edulliset punttikset, mutta ei kauheasti "lisätarjontaa" seurojen omien treenien lisäksi.

Ohjaaja on ainakin harjoittelun aluksi aika ehdoton, ellei ole lukuhiiri ja selaa pakkotoisto.com -sivustoa intohimoisesti läpi (Suosittelen kyllä tätä kaikille. Todella laajasti tietoa oikeastaan ihan kaikesta tässä elämässä.)

Ilman ohjaajan neuvoja monet nuorehkot ja vanhemmatkin tytsyt istuskelevat meidänkin salilla väärin päin laitteissa ja satuttavat itsensä ennemmin tai myöhemmin =)

Melkein pääsääntöisesti omantyyliseni tytöt viihtyvät varmasti parhaiten kuntosaliketjujen hyvässä huomassa. Osaan, ja teenkin suuren osan omasta treenistäni vapailla painoilla, mutta en kyllä olisi tehnyt samaa 18kk sitten. Pehmeä lasku saa innostuksen päälle.



Unohdin varmaan puolet asioista joita meinasin kirjottaa, mutta nyt on pakko alkaa lukea matikkaa!

I LOVE GOSSIP GIRL!

Ei muuta, kiitos vaan taas U.S.A.! :D

Roadtrip!

Tehtiin Basilin kanssa roadtrip Klaukkalan hoodeille. Motiivina oli minun pieneen siskontyttööni tutustuminen, tyttönen on pieni ihana pötkylä nimeltään Beisla.




Mulla oli suuret suunnitelmat matematiikan opiskelusta autossa. B:n kanssa oli kuitenkin niin paljon keskusteltavaa mm. BB-kilpailijoiden luonteista, että kirjat unohtuivat laukun pohjalle. Jos tämän postauksen jälkeen ottaisi ahkeran lukutuokion.. Tai siivousta.. Joo. Siivousta, ja sitten VIHDOIN siisti kotiesittely ;).




Istuttiin varmaan 2 tuntia koiralaatikon vierellä, ja ihmeteltiin miten ihanaa pienten elämä on. Nukkumista, ruokaa, leikkimistä, nukkumista, ruokaa, leikkimistä, nukkumista...




Kotimatkalla ihastelin Nurmijärven kaalipeltoja, ja pohdin B:n avustuksella vaakunan ideaa. Ja siis joo, 7 veljestä, mutta miksi ne on Kallen Kaviaari -poikia? Harmi etten napannut vaakunasta kuvaa (ja internetistä sellaista ei löydy), kuvasin mieluummin kenkiäni.




Helsingin päässä käytiin kiertämässä Vallilan kirppistä. Pääkohteenani olivat eräät pienet lelut, mutta silmäilin läpi myös vaatteet ja kengät. Miksi kaiken pitää olla niin kallista? Haluavatko ihmiset ihan oikeasti jotain tienestejä kirpparilta??

Kultaisia buddha-kynätelineitä löytyi vähintään neljästä eri pöydästä. Käyn ostamassa ne kaikki, ja tuliaishuoleni ovat menneisyyttä.

Saldo: Uusi lukko pyörään, koska vanha lukko on tehnyt minut hulluksi jo useamman viikon ajan. (Hiplailin myös pitkähköä vaaleanpuna-valkoista villapaitaa, mutta 8e hinta karkoitti minut.)




Pitkästä aikaa eksyin myös lähijunaan. B tiputti minut kylmästi asemalle työajan lähestyessä. Ihmettelen aina kontrastia keskustan ja sen lähialueiden välillä. Helsinkiä yhtä kaikki, mutta Keskusta on selkeästi se paikka jossa näyttäydytään. Mikäs siinä. Vietänhän minäkin siellä verraten enemmän aikaani.

Seisoin E-junan eteisessä ja puristin 5e seteliäni konduktööriä odotellen. Niitä ilmestyi matkalla Pasila-Helsinki yllättäen 0kpl, ja sain tunkea setelin takaisin takataskuun.




Ennen kotiin sompailemista, kiertelin vielä läpikotaisin Kampin keskuksen ja muutaman muun keskustan liikkeen. Saldo: EI MITÄÄN! Olin niin ostosfiiliksellä, ja päälimmäisenä listalla olivat uudet salihousut. Olen mielestäni ansainnut ne, ja niistä saisi mukavaa lisäpuhtia treeniin.

Sain kuitenkin heittää toiveet romukoppaan, koska sen lisäksi että nike-storesta olivat kaikki oikeanväriset pöksyt loppu, oli sportlandia joko sulkenut ovensa, tai sitten uudistumassa 100% O_O. Voi sitä pettymyksen määrää.

Lopulta luovutin, hain lidlistä 12 litraa kolakolajuomaa, ja istahdin bussiin 3,8e köyhempänä.

Kotona Poika odotti innoissaan elokuvailtaa, joka päätyi kuitenkin jalkapallo-ottelun keskeyttämäksi. Jotenkin normaalia väsyttävämpi päivä, vaikka mitään ei oikeastaan tullut tehtyä. Painoin pään tyytyväisenä tyynyyn jo kymmenen jälkeen.




Viimeisenä vielä selkeä päivän asu ;)

Mustat pillifarkut: cheap monday
Toppi: Svea
Pitkähihainen: Bershka
Pitkä neuletakki: Gina tricot
Laukku: Furla
Kengät: Converse

Laihduttamisesta!

Hm. Tuntuupa pöljältä kirjoittaa asiasta, joka on kuitenkin niin simppeli. Ihminen laihtuu kun syö vähemmän kuin kuluttaa. Siihen ei ole mitään vippaskonsteja. Tässä kuitenkin omia mietteitä ja ihan oikeita faktoja siitä iänikuisesta kamppailusta. Pahoittelen jo etukäteen hieman normaalia ronskimpaa kieltä. Paino on asia, jonka kanssa olen kamppaillut lapsuudesta asti, ja nyt tuntuu ensimmäistä kertaa siltä, että olen terveellä tavalla niskan päällä.

(Kun yritän keskittyä ja kirjoittaa tätä, Poika katsoo vieressä jalkapalloa ja huutaa. Suluissa olevat kevennykset ovat suoria lainauksia, tuhtia tekstiä keventämään.)




Faktoja.


Laihdutus a) on kovaa työtä. b) tuntuu useasti paskalta. c) kestää pitkään. d) tuntuu todella hyvältä kun tavoitteet ovat päivä päivältä lähempänä. e) ei ole ikuista. Eikä muuten ole "laihuuskaan".

Nopea laihtuminen on aina huijausta. Jos laihdut yli kilon viikossa, poistuu kehosta joko nesteitä tai lihasta. Kilo nestettä, lihasta ja rasvaa painaa ihan saman verran. Lihas vain näyttää paljon paremmalta.

Ensimmäisten viikkojen nopea painonpudotus on nestepöhötyksen poistumista kehosta. Jotta laihdut yhden kilon rasvaa, pitää sinun olla n. 7000kcal miinuksella.

Ja jotta kaikki nyt vihdoin ymmärtäisivät: Rasva palaa tasaisesti kaikkialta. Mikään peppu tai vatsajumppa ei tee kyseisestä alueesta sen hoikempaa. Toki, jos takapuolen lihakset ovat kunnossa, näyttää se fläsä siinä päällä paremmalta, kun se ei roiku muodottomana.

Ja ei, vaikka BB-Minna niin sanoikin, yksi spinning-tunti ei polta kahta kiloa rasvaa =).




(J: Onkohan suomella sellaisia kannatuslauluja? "SUOMI SUOMI SUOMI! MAALI MAALI MAALI!" Haha, Se olisi hyvä laulu.)


Minä, laihduttaminen ja mentaliteetti.

Olen reilun vuoden ajan käynyt kuntosalilla aktiivisesti, ja noin puoli vuotta sitten aloin tarkkailla syömisiäni oikein olan takaa. Päivässä syön n. 1200-1400kcal riippuen urheilun määrästä ja päivän kuluttavuudesta. En ole minkäänlainen laihdutusexpertti, enkä luule tietäväni kaikesta kaikkea, se on enemmän tuon Pojan alaa.

En myöskään koe olevani ällöttävä läskikasa ja luuseri, jos yksi päivä menee niin sanotusti vituiksi. Mitä sitten? Elämä jatkuu. Seuraavana päivänä keho kuluttaa hieman enemmän, ja salilla jaksaa painaa 30min enemmän kuntopyörällä.

Asenteen pitää olla oikea.





Ruoka.

Yritän syödä proteiinia mahdollisimman paljon, sillä en halua menettää näitä vähiä lihaksiani. En karta rasvaa (paitsi transrasvoja kun sille päälle satun), sillä ainakaan oma kroppani ei tunnu polttavan rasvaa tehokkaasti, jos en saa sitä tarpeeksi ruokavaliostani.

(J: Kyllä se Saksa tekee vielä maalin.. Se on niin nähty.. SUOMI!!!)

Mitä sitten voi syödä? Periaatteessa mitä vaan, kunhan kalorit pysyvät alle kulutuksen. Omat syömiseni vaihtelevat päivittäin, tai ainakin viikoittain. Tässä esimerkki esimerkillisestä laihdutuspäivästä, jotta saisitte jonkinlaisen kuvan ruokamääristä:

Aamiainen:
-Munakas
*2 kananmunaa
*kinkkusuikaleita
-paistettuja tomaatteja maustettuna

Lounas:
-Salaatti
-Salaattia + tomaattia + kurkkua
-Kanaa n. 200g
-8% fetaa n. 60g

Välipala:
-Rasvaton + Sokeriton jugurtti
-Raejuustoa

Päivällinen:
-Kanttarellikeittoa (apetit) 400g
-Ruisleipäpala

Iltapala:
Sama kuin välipala

Ruokaa siis saa syödä. Itsensä näännyttäminen aiheuttaa ainoastaan kovemman nälän, ja se taas aiheuttaa ahmimisen. Ei välttämättä tänään, eikä välttämättä huomenna. Mutta joku päivä se tulee tapahtumaan.

Itse käytän kalorilaskuria. Sen avulla pysyy hyvin kärryillä siitä, mitä mahaansa ahtaa. Kirjaan myös "ikävät" päivät, kun kalorit ovat jossain 3000 kieppeillä.

Kuukauden tai kahden välein pidän ns. cheat-päivän, jolloin en tarkkaile syömisiäni juurikaan. Jos tekee mieli jäätelöä, syön sen. Näin pidän oman pään kunnossa, ja muistutan siitä, että tämä muutos on ikuinen.




(J: Yli.. Yli.. Se meni kyllä yli! Näitkö se meni yli!!)


Liikunta.

Yritän urheilla vähintään joka toinen päivä. Joskus en pääse tavoitteeseeni, mutta sille ei voi mitään. Jos pitää valita hikoileeko tunnin salilla, vai ansaitseeko 300e, valitsen tietysti jälkimmäisen. Joskus taas on viikkoja, jolloin pidän vain 2 lepopäivää. Ne ovat kuitenkin tärkeitä, koska jos kroppa pääsee ylikuntoon, on palautuminen sitten pidempi prosessi.

Kannattaa aloittaa kevyesti. Jos olen ollut viikon rai kaksi poissa salilta, teen ensimmäisen treenin puolella teholla, ja nostan painoja ja toistoja muutaman päivän aikana takaisin normaaliin. Muuten seuraava päivä on yhtä helvettiä, ja liikkuminen tuntuu yhtä kiinnostavalta kuin ylppäreihin lukeminen (Eli se, mitä minun pitäisi juuri nyt tehdä ;) ).


(J: Monet sanoo JEREMENKO. Mut ei se oo. Se on Eremenko. )


Kuntosalilla minulla on kaksijakoinen ohjelma, eli kaksi eri ohjelmaa jotka teen vuoropäivin. Pidän lihaskuntoharjoittelusta, sillä saan sen avulla kroppaani muotoa. En halua, että kun vaa'an lukemat ovat "oikeat", peilistä näkyy löysää nahkaa ja luuviulu tyttö. Työni vaatii, että jaksan seistä 10h putkeen. Ilman lihaksia se olisi vaikeaa :).

Aerobista urheilua en vielä harrasta kovin orjallisesti. Lähden lenkille, uimaan, tai pyöräilemään siskon kanssa kun siltä tuntuu. Otan nimenomaan rasvanpolttoon keskittyvät aerobiset treenit kehiin, kun edessä ovat viimeiset 5kg.




(J: Mikä vampi? Haha, sanoiko se vampi?? Kato nyt, kato miten lähellä!)


Tavoitteet ja niissä pysyminen.

Jokaisella on omat tavoitteet, ja ne kannattaa pitää mielessä. -20kg tuntuu aluksi kamalalta, mutta kun loppu häämöttää, ei se enää olekaan niin ylitsepääsemätöntä.

Jos tavoitteen saavuttaessaan tuntuu siltä, ettei riitä, niin sitten ei riitä. Olen luvannut itselleni, että jos olen tyytyväinen peilikuvaani ennen tavoitepainoa, lopetan. Jos taas ylimääräistä vielä sittenkin löytyy, jatkan. Huhuilkaa te sitten, kun alan näyttää luurangolta ;).

Entä sitten kun on kaunis ja hoikka ja elämä on luonnollisesti paljon parempaa? Mitä sitten tapahtuu? Takaisin mäkkäriin ja salikortti poikki? Ei tietenkään. Niin kuitenkin käy, ellei asioista pidä huolta. Laihduin yläasteella todella paljon, todella lyhyessä ajassa, ja lopulta painoin n. 53kg (olen n. 172cm pitkä). Tein sen tyhmästi, ja muutama vuosi myöhemmin tajusin, että kaikki paino oli tullut takaisin kavereiden kanssa.




(J: Tolla Forssellilla on ihan keltainen tukka aina. Siis luonnostaan..)

Miksi tiedän, ettei tällä kertaa käy samalla tavalla? Tajuan, että joudun kuntoilemaan, syömään oikein, ja tarkkailemaan painoani jossain määrin koko loppuelämäni. Se ei kontrolloi elämääni, sillä siitä tulee jokapäiväistä, ja se tekee minut tyytyväiseksi itsestäni. Jos painoni nousee yli 3kg, teen asialle jotain saman tien. En odota, että peilistä katsoo takaisin taas itkusilmäinen virtahepo jota en tunnista.

Ja sitten se iänikuinen asia: jos huijaat laihduttaessasi, huijaat vain itseäsi. Se on se, mistä luuserifiilis tulee. Useampi kuin moni aiempi dieetti on alkanut hyvin, mutta liian kovaa, ja heikkona hetkenä on sitten vedetty suklaalevy jos toinenkin ja itketty sormet kurkussa vessanpöntön vierellä. Se ei ole siistiä.

Ja tästä päästäänkin sitten siihen sudenkuoppaan. Miten estää kunnianhimon kasvaminen syömishäiriöksi. Eräs minulle rakas ihminen, on ollut sairaalahoidossa, koska mikään ei riittänyt, ja pelkään ettei taida riittää vieläkään.. Peili ja mittanauha. Siinä ovat välineet, joiden avulla kannattaa itseään tarkkailla. Jos peili näyttää että hyi, ja mittanauha -10cm, täytyy tajuta että peili valehtelee. Syömishäiriöt vaativat paljon itsekuria, mutta paljon enemmän vaatii se, että on vahva, ja tajuaa lopettaa ajoissa. Sitä minä arvostan.




(J: SE ON SIELLÄ!!!!!)


Mielettömästi tsemppiä kaikille, jotka jaksavat tehdä töitä oman hyvinvointinsa eteen.
Se on sen arvoista! Voin vinkata teille sitten, kun olen omassa tavoitteessani. Aika-arvio on n. 2-3kk :).